Siis sellaisen perustaiton tekijät katoavat, koska perusulkoasu menee ennakoivaan. Visualistit, ad:t, graafikot yms. tekevät sitten näyttävää erikoistaittoa.
Koulutuksessa voi olla ero. Perinteisesti sanomalehteä taittavat journalistit, jatkossa ehkä vaatii graafisen suunnittelun ammattitaitoa. Siis sellainen erikoisnäyttävä ulkoasu.
Joskus taittaja ja visualisti asuvat samassa henkilössä. Tulevaisuudessa tämän hyyde/jekkuli-kombon jekkulilla on enemmän duunia tarjolla ja parempi liksa. Visu myy. See it, grab it, buy it.
Sen, että sanomalehtiä taittavat ihmiset, joilla on kirjoittavan toimittajan tausta, valitettavasti kyllä huomaa aika helposti. Nimimerkillä Itsekin syyllinen.
@MariF, minkälaisia perusteluja sulla on paperisen käyttöliittymän katoamattomuuteen? Ja jos sanomalehdistä tulee elitistisempiä ja hienompia visuaalisesti, niin onko sanomalehti yhä sanomalehti? Mitäs, jos valtaosa kansasta hakee uutisensta ja ajankohtaisasiansa sähköisesti, niin pitääkö sanomalehden muuttua niin paljon, että se on jo jotain muuta?
Enemmän: http://mattilintulahti.net/mediablogi/2007/08/02/yhteenveto-skenaarioita-mediasta-vuonna-2020/
Mitäs jos lehdistä tulee taustoittavampia, eli ne eivät yrittäisikään pysyä jyvällä uutisista? Eli analyysiä kaipaavat maksavat kunnon taustatyöstä. Onhan nytkin Euroopassa maita, jossa sanomalehtiä lukee vähemmistö enemmistön keskittyessä televisioon (Italia).
Suosittelen kirjaa Digitizing the news : innovation in online newspapers / Pablo J. Boczkowski. Cambridge (Mass.). MIT Press. cop. 2004. Tuota on tullut gradun lähteeksi luettua.
Mitä vähemmän ajankohtaisempi tarvitsee olla, niin sitä parempi paperilehdelle. Sähköistä mediaa vastaan paperisella ei ole mitään mahdollisuuksia ajantasaisuudessa jatkossa. No jos ei ole ajankohtaista asiaa, niin onko lehti sitten lähellä kirjallisuutta: taustoittavia juttuja, esseitä, novelleja, tietokirjoja jne.. Onko lehti enää lehti sitten ollenkaan.
Tässä keskustelussa pitää erottaa mediasisältö ja julkaisuformaatti erikseen, sanomalehtimäinen sisältö säilyy jotakuinkin, mutta formaatti ei ole paperi enää, koska paperilla on huonot ominaisuudet ajantasaisuudessa, linkittämisessä, päivitettävyydessä jne.
Ja ei kaikki taustatyö ja analyysi voi keskittyä ei-ajantasaiseen mediaan, tämä tarkoittaa väistämättä sitä paperilehti siirtyy marginaaliin. Monet väittävät vastaan, mikä uskoakseni liittyy siihen, että mielikuvitus ei riitä näkemään toiminnallisuuksia ja käyttökulttuuria verkottuneissa mobiililaitteissa 5-10v päästä.
Jos mulla olis tässä joku mobiililaite, johon päivittyis ajantasaisesti kaikki uutis- ja mediasiältö, helposti luettavaksi ja käytettäksi, niin mihin ihmeeseen minä sanomalehteä tarvitsisin. Ja nämä laitteet ovat ihan oven takana (miettii vaikkaa uusia ipodeja).
Itsekin olen ajatellut muuttaa Hesarin tilauksen paperista sähköiseen. Mutta ei se multimedialaite tuota samaan kokemusta kuin sunnuntaihesari lattialle levitettynä :-) paperissa on emotionaalisesti nappaavia ominaisuuksia, ja siihen liittyy pitkäikäisiä käytäntöjä, joihin vanha väki on kiintynyt. kuten tuo sunnuntaiaamukäyttö.
@virbana. Kyllä, sitten joskus kun sellaista oikeasti on. Olen hieman skeptinen näiden teknologiaroadmappien suhteen. Elin edellisen multimediahypen 90-luvulla, ja silloin käytiin aivan samaa keskustelua kuin nyt tässä. Paperin piti hävitä, jne. Paperi itse asiassa lisääntyi. Katsokaa kaikenlaisten lehtien määrää.
Amerikan mediaviisaat ovat sitä mieltä, että siirtyminen paperista digitaaliseen vie viitisen vuotta. Sinä aikana moni perinteinen mediatalo tekee kuperkeikan. Jotkut tupsahtavat jaloilleen ja jatkavat digitaalisessa ympäristössä kuin YLE post-analogitaan jo viidettä päivää. Se, miltä digitaalinen lehti näyttää on pieni detalji, mutta käytettävyys ja tiedon luotettavuus ovat tärkeitä argumentteja. Häviääkö paperi kokonaan? En usko, sen rooli muuttuu ehkä kokoavaksi. Toisaalta tulevaisuudessa tieto verkossa voi olla hujan hajan, koska haku korvaa nykyisen luokittelun ja järjestelmällisyyden. Näkyyhän se tässä Jaikussakin. Jutellaan sinne tänne, olemme monessa meetissä samanaikaisesti.
Etusivua ei enää tarvita. Miltä näyttää houkutteleva digitaalinen lööppi? Kuudetta päivää kait se YLE porskuttaa. Paperinen lehti on kätevä, mutta sunnuntain Hesari vaatisi kahden metrin vapaan pöytätilan. Meillä se seilaa kahvipöydän laidalla ja nurkalla. Läppärit toimivat viiden vuoden päästä ubikisti ja ns. älykännykätkin ovat muuttuneet käyttäjäystävällisemmiksi.
@nieminensundell, kuvaamasi vahvuudet ovat selviä, mutta ei ne riitä kannattelemaan paperilehteä. Ei HS:n kannata painaa lehteä joka päivä, jos sitä luetaan pelkästään sunnuntaisin. Tätä itseasiassa tarkoitin marginaaliin siirtymisellä. Jos joku harrastaa museoautojen tuunailua ja siinä on emotionaalisesti nappaavia ominaisuuksia sekä on hyvin kiintynyt huviajelukäytäntöön, niin ei hän sillä museoautolla kuitenkaan töissä kulje.
Paperin ja sähköisen ominaisuuksia punnitsin: http://visiot.vuodatus.net/blog/537027
Olen odottanut kovasti vastaväitteitä vertailunasettelusta tai vertailun tekemisestä, mutta en ole niitä saanut :(
@virbana, sähköinen paperia tottakai, mutta se tulee myöhemmin kuin kätevät kämmenlaitteet tai oikeasti kätevät ja vaivattomat näytöt sisätiloissa. Siksi en nostanut sitä tässä esiin, koska olen havainnut, että mitä kauemmaksi tulevaisuuteen menee keskustelussa niin sitä paremmin keskustelu yleensä tyrehtyy. Onneksi virbana olet todistanut omalta kohdaltasi toisin esim. ideariihen puolella.
Mediavallankumouksissa (ja nyt tarkoitan medialla välinettä enkä joukkoviestimiä) tuppaa yleensä käymään niin, että uusi tulokas valtaa alaa, mutta vanhatkaan eivät kuole pois. Pitäisin tätä ainakin keskipitkällä aikavälillä aika uskottavana skenaariona nytkin.
Ammattivalokuvaajilla on jo nyt aika ahdasta, kun innokkaat harrastajat työntävät bulkkia esiin puoli-ilmaiseksi wanna-be-asenteella. Sille kai ei voi enää oikein mitään (?).
Sellaista päätelmää ei kannata ainakaan lähteä tekemään, että lehti selvisi radion tulosta, lehti ja radio selvisivät tv:n tulosta, niin kyllä lehti, radio ja tv selviävät internetin tulosta. Tässä ontuu oleellisesti se lehti, radio ja tv ovat kaikki julkaisuformaattina erilaisia, eivätkä voi korvata toisiaan. Internet taas pystyy korvaamaan kaikki kolme sekä tekemään vielä täysin uusia juttuja (esim. molemminsuuntainen viestiminen, personoitavuus, sosiaalisuus). Netti ei tarvitse mitään muuta kuin aikaa kehittyä.
Sanomalehtitalot varmaan menettävät merkitystään, mutta tuskin toimittajat (tai toimittavat henkilöt yleensä). Näkisin hyvinkin, että nettiin muodostuu ammattimaisia ryhmittymiä, jotka välittävät tietoa, kommentoivat jne., ja ansaitsevat jonkinlaisen totuus-manttelin muiden silmissä. On kiinnostavaa, miten journalismin säännöt ja ohjeistot muokkaantuvat.
Tero, pitkällä aikavälillä - kenties. Kenties, kun nettiä voi selata missä tahansa, milloin tahansa, millaisella laitteella tahansa. Kenties, kun nopeudet ovat kasvaneet, kun langattomia katvealueita ei ole, kun softa toimii helposti & luotettavasti. Et cetera ad nauseam. Paperi, radio ja tv ovat käyttöliittyminä aika vänkiä pitkälle tulevaisuuteen.
Se, että tiedotusvälineet monin paikoin eivät tiedä, mitä tehdä netillä, ei tarkoita, että intervep tulee ja voittaa kaiken nyt ja heti.
Eräät sanomalehtitalot ovat siirtyneet pelkästä lehdenteosta monimediataloiksi ajoissa, mutta osaavatko ne oikeasti webissä toimia, on sitten toinen kysymys.
Kiintoisaa, että näissä keskusteluissa jätetään (yleensä) aina huomioimatta paperin ei-painolliset fiitsörit, kuten arkistoitavuus (toistaiseksi paperi lienee vielä luotettavampaa), poltettavuus (sytytäpä e-paperilla saunanpesä), ubikki saatavuus+edullisuus (eristää seiniä, suojaa lattioita, jne jne - jos paperin käyttö painoalustana loppuu niin ihmiskunta tarvitsee näihin jotain muuta :). Vai olenkohan missannut jonkun teknologiavision?
Arkistoinnista: olen kerääjäluonne, minulla on vanha kiinteistö Viirilässä, jossa on paperiarkistoa omista touhuistani 70-luvulta alkaen. Yksilön näkökulmasta arkisto on rasite: en minä ehdi vanhoja kaivelemaan
@jmantere: Muutamat keräilyä harrastavat ihmiet ovat Flickrissä maininneet syyksi kokoelmasna dokumentoimiseen ja verkko-esittelyyn sen, ettei kotona voi pitää näytteillä kaikkia lelujaan. Jotakin on pakko pakata laatikoissa kellariin. Joko ongelma on tila, useiden esittelykaappien tjsp. puute, lapset tai lemmikit, mutta ratkaisu on siis olemassa.
Hmm... Musta olisi hauskaa kokeilla tilausmallia, jossa voisin merkata mitkä Hesarit haluan paperilla kotiin. Valitsisin päivät sen mukaan mitä liitteitä lehdessä haluan lukea ilmestyy ja milloin uskon, että mulla on aikaa perehtyä siihen isoon paperinivaskaan, joka ei ole kovin notkea ja mobiili. Mua myös kiinnostaisi miettiä miten voisi kehittää aikakauslehdille kierrätyssysteemin kerrostalokohtaisesti tai kauempana asuvien kesken. Haluaisin tilata joitakin kallita ulkomaalaisia lehtiä, mutta en raaski niillä hinnoilla. Jaetuilla kustannuksilla homma voisi toimia, kun kukin lukee lehteä vain muutaman päivän ja joku aina arkistoisi ne. Esimerkiksi mulla on Viiniä tallessa itsellä ja lainaan Mondoja kavereilta.
@suviko Samaa olen mäkin miettinyt, tai itse asiassa mä haluisin tilata eri lehdistä vain tietyt osiot samaan "esineeseen", esim. kaikkien suomalaisten sanomamlehtien kulttuurisivut. Siis tällanen paperinen RSS-lukija-systeemi.
@virbana: Mun samankaltaisiin haaveiluihin Netvibes on ollut hyvä ratkaisu. Toisaalta, nykyisin huomaan saavani eniten tyydytystä siitä et asiat on paperilla lukiessani kolmea viikoittain ilmestyvää lehteä. Kanniskelen niitä mukanani kahta kerrallaan ja luen sen minkä ehdin jossain välisä. Mutta miksi kaikki ilmestyy perjantaisin? Pitäisi saada tipoittain lukusykliin pökköä pesään.
@nieminensundell: Logistiikka joo, mut senkin voi ratkaista. Nykyisin tulee viikonloppu ja satunnaisesti ostan muuten, et pelaa se tietty näinkin.
Juu, mut eikös mainostaja maksa siitä, että joku lukee sen mainoksen? Jos mainostaja on valinnut kohderyhmäkseen sellaiset, jotka lukevat urheilusivut, niin mä olen jo silloin rajattu ulkopuolelle. Osioiden tilaaminen erikseen toisi ehkä tarkempaa marketingdataa?
@virbana: Selailen velvollisuudentunnosta, harvemmin luen. Eli teknisesti ottaen mainostaja jää hyödyttä, kyllä, mutta mahtunen johonkin virhemarginaaliin. Mainoksiahan myydään sekä asemoituna että "tunkekaa johonkin" -periaatteella.
Ironista on, että olen mukana jossain hevonperseen Hesarin mainospaneelissa, kun minut puhelinmyyjä siihen kerran houkutteli. En ole ihan äsken enää jaksanut vastailla kysymyksiin siitä, että huomasinko C3-sivun alareunasta jonkun pötikän. Ymmärrän kyllä, miksi lehtitaloilla on eniten tietoa juuri mainosten eikä juttujen lukemisesta, mutta ottaa se silti pattiin.
Periaatteessa kai voisi argumentoida niinkin, että osioiden erottaminen olisi mainostajalle herkumpaa, mutta luultavasti nykytilanteessa toiset osiot subventoivat toisia.
Tässä keskustelussa on esitetty mielenkiintoisia näkemyksiä. Ympäristönäkökulma puuttuu. Paperi tuhoaa metsää ja sen tekemiseen ja kuljettamiseen tarvitaan paljon energiaa. Myös painaminen ja lehden jakelu kuluttaa yhä arvokkaamaksi tulevaa energiaa.
Paperilehden jakelu on kivikautinen menetelmä verkkolehden jakeluun verrattuna. Olen jo vuosia ollut ilman paperilehtiä ja saan herätä silloin, kun olen nukkunut tarpeeksi, enkä silloin, kun lehdenkantaja kolistelee postiluukkuani.
Vaikka luen vain verkkoletiä (tuotan myös: www.lasmak.com), en ole kokenut minkäänlaisia vieroitusoireita. Edes suhteellisen korkea ikäni ei ole ollut esteenä uuteen mediaan siirtymisessä.
Emmehän me enää käytä päreitä valaistukseenkaan, miksi käyttäisimme niitä tiedonvälitykseen.
Tästähän sukeutui mielenkiintoinen keskustelu. Täytyypä laittaa essee verkkoon, kunhan saamme sen laadittua. Me viittaa siis viiden kirjoittajan ryhmään.
Suomen Luonto -lehti järjestää äänestyksen vuoden 2007 haitakkeesta (http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/turhakeaanestys2007). Mielestäni Suomen Luonto -lehti on haitake, sillä se tuhoaa luontoa.
Edellisessä viestissäni puhuin haitakkeesta. Kysymys on turhakkeesta. Lähetin juuri Suomen Luonnonsuojeluliitolle seuraavan sähköpostiviestin:
"Ehdotan vuoden 2007 turhakkeeksi Suomen Luonto -lehteä. Siihen tuhlataan puuta, jota voidaan käyttää hyödyllisempiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi sen voidaan antaa kasvaa vapaasti luonnossa tai siitä voidaan valmistaa satoja vuosia kestäviä huonekaluja. Puun kaataminen, kuljettaminen, siitä sellun ja paperin tekeminen, paperin kuljettaminen, lehden painaminen ja jakelu kuluttavat paljon energiaa, josta suuri osa tuotetaan luontoa haittaavalla tavalla. Lukijat arkistoivat lehtiä lämmitettävässä tilassa, mihin kuluu myös energiaa.
Suomen Luonto -lehdelle on olemassa luontoystävällinen julkaisutapa: verkkolehti. Monilla lehden lukijoista on jo tietokone, jolla verkkolehteä voi lukea, sillä muutenhan Suomen Luonnonsuojeluliitonkaan ei kannattaisi pitää kotisivuja ja julistaa tätä kilpailua netissä. Kun tietokone on jo olemassa, sen hankinta ei aiheuta luonnolle lisähaittaa.
Voidaan väittää, että Suomen Luonto -lehden haitalliset vaikutukset ovat pieniä. Tämä lehden tulee kuitenkin olla esimerkkinä muille lehdille, sillä sitä tuottaa luonnonsuojelujärjestö.
Saattaa käydä niin, että Suomen Luontoa ei valita vuoden 2007 turhakkeeksi, sillä tällainen toimenpide vaatii todellista siviilirohkeutta. Silloin Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnalta putoaa aatepohja pois eikä se ole uskottava puhuessaan luonnonsuojeluasioista. Puheiden lisäksi tarvitaan tekoja. Suomen Luonnon nimeäminen turhakkeeksi olisi rohkea teko."
Katsotaan miten ehdotukseni menestyy äänestyksessä. En odota palkintoja, sillä voittanut ehdotus palkitaan rinkalla, retkikeittimellä ja makuupussilla, jotka minulla jo on. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että pelkät puheet eivät riitä vaan tarvitaan myös tekoja. Itse olen tuottanut verkkolehteä vuodesta 1999 lähtien ja vekkokirjoja vuodesta 2002 lähtien.
Seuraavaksi kotitehtäväksi jätetään verkkolehden todellisen ekologisen jalanjäljen laskeminen. Ensin tuotantovaihe eli suhteellisen lyhytikäisen ja huonosti vielä kierrätettyjen tietokoneiden komponentteihin menevien piin/silikonin, metallien ja muovien valmistaminen ja jalostaminen. Sit sähköntuotto ja -jakeluverkko ja päälle Intternetskun käyttö.
Eikö lehdet toimiteta, taiteta jne. joka tapauksessa sähköisesti? Mulle toivetuote olisi sanomalehden näköinen ja tuntuinen laite, johon jutut päivittyisivät verkkoa pitkin. Kytkisin "lehden" illalla verkkoon, ja aamulla siinä olisi uusin kooste tilaamistani lehdistä tai niiden osioista, aiheista, blogeista jne.. Sitten vain irrottaisin lehden, käärisin rullalle tms. ja ottaisin mukaani. Vrt. podcastit ja ipod. Halutessani kesken päivää voisin antaa sisällön päivittyä uudelleen tai ilmoittaa mulle päivityksistä.
@virbana: Sähköistä paperia on kehitelty, sellaisiakin jotka reagois kosketukseen ja jotka vois rullata. Kuukkeloi kuvahaulla electronic paper ja vilkase joku artikkeli aiheesta. Kiinnostavia protoja kyllä.
Silti mä en ole kummallakaan kannalla yksioikoisesti, lopettamassa kuolleille puille lehtien tekemistä tai jatkamassa sitä ihan piruuttainkin. Vastustan fanaattisia mainospuheita tänä väärien ekoprofeettojen aikana. Printtituotetta voi kierrättää, vaikka bioroskien itse taitelluksi pussiksi, ja käyttää muillakin tavoin hyödyksi. Tietokoneiden kierrättämistä voisi huimasti tehostaa, jos tahtoa löytyisi.
@suviko Juu, sähköinen paperi on täällä pian, olen tutustunut toki aiheeseen.
Ekologisuudesta sen verran, että hyvä nyrkkisääntöhän on ne kolme ärrää: reduce, reuse, recycle. Eli ensimmäinen (ja tärkein) askel on kulutuksen vähentäminen (tässä tapauksessa paperin ja sitä kautta energian ja luonnovarojen kulutuksen vähentäminen). Se, että sanomalehden voi kierrättää roska-astiassa, ei tee paperisen sanomalehden käytöstä kestävää. Sanomalehden tehtävähän ei ole olla paperia, vaan välittää tietoa, ja sen voi toki tehdä monella eri tapaa.
En ole suinkaan julistamassa tässä mitään täydellistä äkkikuolemaa paperisille lehdille, esitin vain, mikä mulle henk. koht. olisi mieluinen kehityssuunta. :)
Jos meillä on tietokoneet esimerkiksi pankkiasioiden hoitamista, ostosten tekemistä yms. varten, koko tietokoneen ekokuormaa ei pidä kasata verkkolehdelle. Sitä paitsi samalla tietokoneella voi lukea kaikkia verkkolehtiä, mutta eri paperilehtiä ei voida painaa samalle paperille. Ja samalla tietokoneella voi myös lukea kirjoja sekä katsella televisiota ja radiota. Tämä vähentää kuormaa, kun joka tarkoitukseen ei tarvita eri laitetta.
Paperin kierrättäminen ei ratkaise ongelmaa, eikä ratkaise sähköinen paperikaan. Sehän ei ole paperia sen varsinaisessa merkityksessä vaan elektroniikkatuote, jota pitää verrata enemmänkin tietokoneen kuvaruutuun kuin puusta tehtyy paperiin.
Puheet näköislehdistä ja sähköisestä paperista tuovat mieleen lapsuuden, kun isä television osti. Silloin siitä käytettiin nimitystä näköradio.
Painotuotteilla on paikkansa, eikä varmaan ole suomalaisen metsän tuho se että ihmiset lukevat paperisia sanomalehtiä. Kyllä WC-visiitti kannettavan kanssa on edelleen pikkuisen outoa, kun taas sanomalehtiä lukevat melko useat ihmiset WC:ssä. ;)
Itse tuotan lähinnä sähköiseen mediaan tavaraa(katso sanakirjasta kohta: Internet). Mutta suvun perinteet pitkälti paperituotteissa. Kyllä minä haluan lehteni tulevaisuudessakin paperilla, ellei joku keksi saman tuntuista sähköistä paperia.
PS. OLED tekniikoita odotellessa. ;)
PPS. Ekologisuuden huipentuma tuskin on myöskään sähköinen paperi. Elektroniikkateollisuus ei yleensä ole puhtaimmasta päästä.
Aina kun puhun paperilehtien häviämisestä, tuo vessajuttu tulee esille keskusteluissa. Senkö takia paperilehtiä pitää tehdä? Oletko PolarFox ihan tosissasi?
Koska minä olen näin vanha, olen nähnyt senkin ajan, jolloin paperilehden uusiokäyttö tapahtui huussissa. PolarFox, tuskin tarkoittat sitä.
Käyttömukavuus on edelleen tärkeä asia. Se ei muutu mihinkään, kyllä toimistot sylkevät vieläkin tajuttomat määrät paperia tulostimistaan vain sen takia että kaikki näyttötekniikat ovat "huonoja lukea" ja suurin osa asioista halutaan paperille. Eri syyt kuin minun lehdenluvussani, mutta käyttömukavuus on EDELLEEN tärkeä asia. Muuten olisi moni muukin juttu jo vaihtunut aikoja sitten uuteen.
Osuin tähän vähän myöhässä, mutta "Perinteisesti sanomalehteä taittavat journalistit..." kolahti. Journalistit ovat taittaneet vasta n. 15 vuotta (max), sitä ennen sisällön ja ulkoasun tuotto oli nimenomaan eri käsissä.
Verkkolehden taittaminen on ihan erilaista kuin paperilehden taittaminen. Ensinnäkään verkkolehdessä ei ole palstatilarajoitusta vaan näyttö kelautuu yleensä alaspäin samalla tavalla kuin tämän keskustelun näyttö. Toiseksi taitto tehdään käytännössä jo silloin ja vain kerran, kun verkkolehden visuaalinen yleisilme luodaan.
Verkkolehdessä ei ole pulaa palstatilasta, mutta siinä ongelmana on tietotulva. Asiaa ja asiatontakin materiaalia syntyy aivan liikaa, jotta ihminen voisi sen kaiken omaksua tai edes löytää juuri sen, mikä häntä kiinnostaa.
Paperilehdessä hakuongelmaakaan ei ole, sillä lehtipinoista on lähes mahdotonta jälkikäteen löytää jotakin sellaista, jota ei ole tuoretta lehteä selatessaan lainkaan huomannut. Selailuvaiheessa huomatunkin jutun löytäminen jälkikäteen ilman netin apua on varsin epätodennäköistä.
Paperilehtien maailma on siltä ajalta, jolloin kaikki säilöttiin ihmisten päähän. Tulevaisuudessa tämä ei ole enää mahdollista eikä järkevää. Data kuuluu tietokantoihin. Päätä käytetään ajatteluun ja luomiseen.
1) Kyllä verkkolehtikin pitää (pitäisi) taittaa joka kerta, sillä taittaminen ei ole mitään vapaata taidetta, jossa tavoitellaan pelkästään esteettisiä arvoja, vaan information designia. Se tarkoittaa, että joka kerta pitäisi miettiä, miten asiat esitetään.
2) Poynterin EyeTrackin mukaan ihmiset lukevat verkossa jutut huolellisemmin kuin paperilehdistä: http://www.ojr.org/ojr/stories/070414paul/ , kohta "Reading thoroughness". Varsinaisesti ongelma ei siis ole siinä, että toimittajat oksentaisivat liian pitkiä juttuja.
3) Paperilehtiä ei voi hakea, totta, mutta verkkolehtiä taas on monesti hankala selailla. Kun oli kahlannut Observerin alusta loppuun, tiesi ainakin silmänneensä kaiken mitä sieltä löytyy, mutta verkossa tuo on hankalampaa.
Ihan sellaisena henkilökohtaisena pointtina lukijan näkökulmasta (ottamatta kantaa ansaintalogiikkaan) näen mediafirmat ilmaisten RSS-virtojen tekijöinä joita sekoittelemalla "kansalaisjournalismiin" saan riittävän monipuolisen käsityksen maapallolla vallitsevasta tilanteesta.
@dst: kohta 3) Nyt olemme entistä tietoisempia siitä ettemme saa lukea kaikkia olennaisiakaan näkökulmia. Ennen se ei ollut näin ilmeistä, kuten sanoit tuosta mielikuvasta mikä syntyi suljettuasi lukemasi Observerin.
Halo, no joo. En mie kyllä kuvitellut, että sunnuntailehden suljettuani tietäisin kaiken, vaan ihan että olin nähnyt kaiken, mitä sillä lehdellä oli tarjota.
@dst: samaa mieltä verkkolehden taitosta, sitä pitäisi olla. Tottakai automaattinen perusleiska on näppärää tekijän kannalta, mutta näyttää vaan aika tylsältä, eikä oikeastaan tuo varsinaiseen lehtijuttumaiseen uutismuotoon mitään uutta. Nyt jo kaistakin riittää vähän vaativammillekin kilkkeille. Visuaalisuus on yksi syy, miksi uskon paperilehtien kestävän vielä pitkään. Ja kun se nyt vaan on olemassa oleva ja toimiva käyttöliittymä, ei tarvitse latausta eikä mene rikki.
Rinnalle toki tulee paljon muita käyttöliittymiä. Ehkä entisten aikojen latojien tilalla ovat tulevaisuudessa multimediataittajat, jotka muokkaavat lehdistä/videoista/infografiikoista/ -animaatioista versioita eri kaistanleveyksille ja erikokoisille näytöille, pienestä kännykästä 40-tuumaiseen hd-telkkariin jne.
@perttu: Paitsi, että taitto- ja käyttöliittymämahdollisuudet lisääntyvät, niin jo nyt olisi mahdollista tehdä nettiversiosta monipuolisempi. Esimerkki: suomalaiset verkkolehdet eivät laajasti ottaen ole lähteneet linkittämään jutuistaan lähteisiin tai ulkopuolisiin lisätiedon lähteisiin. Sillä saralla blogaajat loistavat.
@suviko: Jep. Edes yrityksen alkuperäisen tiedotteen linkittäminen olisi yritysuutisessa paikallaan. Ja esimerkiksi Flickrin jossain tapahtumassa paikalla olleiden ottamiin valokuviin ym. lähteisiin. Niinhän Gillmorkin sanoi, tuskinpa tapahtumapaikalla on ensimmäisenä lehtivalokuvaaja. Käytännössä taitaa kiire olla usein syynä, ettei lisälähteitä haeta ja linkityksiä tehdä.
@suviko ja @perttu: En kyllä oikein jaksa uskoa että toimittajat ovat niin kiireisiä että linkitykset sen takia jää laittamatta. Ei vaan haluta ohjata liikennettä muualle, joku ärsyttävä kultuurinen jäänne tai sellainen outo bisneslogiikka joka ei vaan avaudu mulle.
Lehtien verkkosivujen kommentointikin on joskus tehty niin hankalaksi ettei viitsi sitten sanoa mitään. Edellytetään rekisteröitymistä (ja pahimmassa tapauksessa koetaan potentiaaliseksi asiakkaaksi jolle jälkikäteen kohdistetaan kaupallisia tiedotteita) tai se kommentointi teknisesti vaan on ala-arvoisesti toteutettu yms. Paluulinkkejä ei hyödynnetä vaikka juttu herättäisi keskustelua muualla jne.
Kuten Suviko sanoi bloggaajat ovat tässä suhteessa ylivoimaisesti parempia.
Perttu: "Visuaalisuus on yksi syy, miksi uskon paperilehtien kestävän vielä pitkään." Verkkolehdillä on monta muuta ominaisuutta, jotka ylittävät paperilehden visuaalisuuden ja tästä visuaalisuudestakin voidaan olla eri mieltä. Nimittäin verkkolehden juttuun voidaan esimerkiksi liittää videonpätkä, mikä paperilehdessä on aivan mahdotonta. Suvikon mainitsema linkittäminen on myös tärkeä ominaisuus, jota ei voida toteuttaa paperilehdessä.
Verkkolehden tärkein ominaisuus on ohjelmoitavuus. Vaatii hieman mielikuvitusta ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa?
Joo, mutta mun äitin tekee teidän äidin visuaalisuudet!
Vakavasti puhuttuna tällä hetkellä suomalaissa lehtitaloissa nettivideohömpötys on juurikin hömpötystä: hemmetin harvoin sillä on lisäarvoa ja kovin harvoin sillä on mitään arvoa yleensäkään.
Juttelin päivällä erään nimeltämainitsemattoman maakuntalehden kuvaajan kanssa, joka sanoi että pomontason ohje oli "älkää miettikö sisältöä, kunhan kuvaatte". Että näin.
Nykyiset paperilehdet muuttuvat yhä huonommiksi. Negatiivinen kierre on jo alkanut.
Aluksi osa lukijoista siirtyy verkkoon. Lukijoiden mukana mainonta pakenee paperilehdistä. Se menee aluksi lukijoiden mukana verkkolehtiin mutta myöhemmin pakenee niistäkin.
Perinteisten lehtiyhtiöiden on tuotettava sekä paperilehteä että verkkolehteä rinnakkain, jolloin tämä on kalliimpaa kuin pelkän paperilehden tuottaminen. Talouden saamiseksi tasapainoon paperilehden laadusta on pakko tinkiä. Tämä taas johtaa siihen, että osa lukijoista siirtyy verkkoon jne.
Se verkkolehti menestyy, mikä osaa linkittää uutista koskeville taustatiedoille, mm. blogeihin ja kuviin. Niille sivuille palataan, mitkä toimivat hubeina taustatietoihin.
@Lassi: Siirryn vaihteeksi mielipiteiden puolelle, mutta minusta kyllä suomalaiset sanomalehdet ovat petranneet tosi monella osa-alueella: yritetään olla visuaalisempia, taustoittaa, olla paikallisia...
Mikä sinusta paperilehdissä on mennyt huonompaan suuntaan?
@dst: En nyt väitä että olisi pelkästään huonompaankaan mennyt... mutta tuo alkuperäisen lähteen toistelu sanasta sanaan ärsyttää kun on ollut jo viikon tietoinen että tällainen on alkuperäisessä paikassa (esim. ulkomaisessa lähteessä) ja sitten kaikki vuorollaan toistavat sen sanasta sanaan uudelleen. Ennen se ei ärsyttänyt kun ei ollut niin tietoinen mitä tuolla ulkona on.
Sitten tuo epämääräisyys. Toistellaan varmuuden vuoksi kaikenlaisia pointteja ettei astuta ainakaan mainostajien varpaille. Menee lässyttämiseksi.
Tiedon puute. Esitetään selvä asia jotenkin kyseenalaisena. Siis en nyt tarkoita esimerkinomaisesti vaikkapa kasvihuoneilmiötä, joka on laaja tieteellinen ilmiö vaan sitä yhtä käärmettä mikä löytyi. http://www.bjorksten.fi/blogi/tekstit/422.html
@lassimakinen: Toisaalta verkkolehtiä on ollut vaikea saada kannattaviksi. Millaiset ansaintalogiikat toimisi sun mielestä parhaiten suomalaisille verkkolehdille?
Olen samoilla linjoilla nimimerkki haloefektin kanssa. Alkuperäistä lähdettä toistetaan siksi, että omia tietolähteitä on liian vähän. Sopuli-ilmiö on entistäkin todellisempaa tänä päivänä. Myös viihteellisyys on lisääntynyt. Asiajutuissa painoa saavat rikokset ja onnettomuudet. Mainostajat ohjailevat lehden juttuja kohtuuttoman paljon.
Talouslehden toimittajana minua ärsyttää se, että pörssi on saanut liian suuren painon. Ihan niin kuin meidän jokapäiväinen leipämme olisi siitä kiinni, millä hinnalla joku aivoton sijoittaja ostaa Nokian osakkeita toiselta aivottomalta sijoittajalta tai kuinka paljon Nasdaq on notkahtanut ylös- tai alaspäin. Olen jopa kuullut väitteen, että sijoittamalla pörssissä suomalaisyhtiöiden osakkeisiin luodaan työpaikkoja. Niitä rahoja ei kyseinen yhtiö näe milloinkaan, joten se ei voi luoda työpaikkoja niillä.
@haloefekti: Totta, olen huomannut saman varsinkin New York Timesia lukiessa. Mutta paremmissa lehdissä ei ole tyydytty vain siihen kääntämiseen, vaan tarjottu lisäksi laajempi konteksti uutiselle eli mikä kehitys tähän tilanteeseen johti tai paikallinen (suomalainen) näkökulma aiheeseen.
"Ettei astuta mainostajien varpaille"? Anna jokin esimerkki tuosta epämääräisyydestä? Yritän saada kiinni mitä haet.
Keveneminen eli tabloidisaatio ei miellytä minuakaan maakuntien päälehtien kehityksessä. Eniten sitä harrastetaan onneksi liitteissä, jotka voi skipata. Jos niillä on tarkoitus taistella aikakaus- ja iltapäivälehtiä vastaan niin herää kysymys miksi yhden lehden pitäisi voida sisällyttää yhteen päiväpakettiinsa Kaikki [tm].
Kaikkein eniten muuten risoi se, kun 90-luvulla lehdet julkaisivat muka toimittajan omina juttuina säköpostissa kiertäneitä vitsejä. Nykyisin siihen ei ole millään lehdellä enää varaa. :)
Firmojen lehdistötiedotteet eivät mene läheskään yhtä kritiikittömästi läpi kuin ministeriöiden ja virastojen lehdistötiedotteet. Firmat sentään yrittävät edes pysyä totuudessa, sillä ne eivät halua pilata mainettaan. Toimittajat ovat allergisia mainonnalle mutta eivät valehtelulle.
@Lassimakinen: rohkenenpa olevani täysin eri mieltä. Kaupalliset 'tiedotteet' menevät varsin usein läpi täysin muokkaamattomana ja monissa lehdissä se on ihan käytäntö ja ne laitetaan esim. 'Uutisia'-palstalle.
Pikemminkin Suomessakin jotkut media/pr-toimistot ovat siirtyneet palstamillimetri-laskutukseen perinteisempien laskutusmallien sijaan.
@MariF: Tuo 'yhteisönrakentaja' kuulostaa aika laajalta toimenkuvalta. Jos sitä perataan hieman, niin joillain lehdillä on jo puolipäiväinen moderaattori foorumeita varten. Kyse ei ole pelkästä asiattomuuksien siiloajasta vaan myös potentiaalisten juttuideoiden yms. tunnistajasta.
Tarkentaisin myös avustajaverkostosta huolehtijan. Kyllähän siitä huolehditaan nykyäänkin,mutta ehkä enemmän siihen suuntaan kuin joillain lehdillä on jo nykyään lukijoiden / tilaajien tapahtumavastaava so. joku oikeasti miettii, miten avustajien olisi hyvä olla eivätkä vaihtaisi julkaisijaa. Ja tietysti miten avustavat ehdottaisivat enemmän juttuideoita. :-)
USA:ssa on käsittääkseni aivan arkea jo tietokonetaitoiset toimittajat tai hakkeri / nettiosaaja toimituksen tukena. Vastaa periaatteessa informaatikkoa / researcheria / taustatoimittajaa, mutta keinovalikoima on hieman erilainen.
Edelleen, USA-trendejä peilaten: ajan myötä jokainen toimittaja 'saa' osata paitsi blogata niin myös kuvata ja videokuvata sekä tuottaa podcasteja.
3D mallinnus-vaatimuksessa saattaa toki mennä vielä aikaa, mutta eipä ole nytkään haittaa, jos toimittaja osaa vääntää asiallisen avatarin vaikkapa Second Lifeen. ;-)
@kaikki: erittäin hyviä pointteja ja paljon. Pääsisiköhän näillä esittämään seuraaville Journalisminpäiville kollektiivipresentaation? :-)
Kooste omista ennakoinneistani (lehti, radio, tv):
ammattitoimittajan rooli suuntautuu taustoitukseen
harva bloggaaja viitsii tehdä taustatöitä yksittäisen merkinnän suhteen
ammattitoimittajan rooli suuntautuu uutiskommentteihin (ja viestimen blogeihin)
toimittaja 'saa' blogata / podcastata / kuvata / videokuvata
media joutuu painottamaan big-picturea (vaikka julkaisisi itse uutisen netissä)
audiovisuaalisuus korostuu: näemme parempia karttoja, mistä pipopää iski
spekulatiivisuus ja ennakointi kasvaa: mitä * ehkä * tapahtuu ja miksi
yleismedialla on miettimistä
on uutisoitava sekä uusilta alueilta että yksityiskohtaisemmin
resursseja tähän on vaikea listä loputtomiin
miten valjastaa lukijat perusuutistuotantoon?
media kehittyy hubeiksi ja aggregaateiksi netissä (jos osaa)
arkistot avautuvat ja rahoitetaan mainoksilla, välineestä riippumatta
arkistot paketoidaan: esim. alueuutisointi kännyyn asunnonostajalle
median tulot tulevat merkittävästi netistä eri päätelaitteissa
tulomalleja on sinänsä vaikka kuinka premiumista mainoksiin
Itse asiassa kaikki nämä trendit ovat jo meneillään, se ne tunnistaa aika nopeasti tarkastelemalla.
Listaa voisi jatkaa, mutta tässä threadissa ei mielestäni ole kiinnitetty huomioita siihen, että osa ihmisistä ei vastaisuudessakaan halua / ehdi koostaa päivittäistä infoannosta, - kuten jaikuilijat :-) - vaan tekevät mielummin töitä fiidien seuraamiseen kuluvan ajan.
itsekin arvostan paperikäyttöliittymää joissain käyttötilanteissa ja olen arkistoinut printtiä jo parikymmentä vuotta. Kannattaa kuitenkin muistaa paperin varmuuskopioinnin työläys. ;-)
Lisäksi: internet ei tule minkään tilalle vaan tueksi. Ensi alkuun.
@lassimakinen. Käsitteet pepullaan. Kerro vällittömästi mikä pr-toimisto laskuttaa palstamillimetrien mukaan? Mediatoimisto on eri asia kuin pr- tai viestintätoimisto. Laskutus palstamillimetrien mukaan kuuluu mediatoimistolle, joka myös ostaa niitä palstamillejä ilmoituksille ihan normiteitä. Pr- ja viestintätoimistojen toimituksille välittämien lehdistötiedotteiden perusteella syntyneiden palstamillien perusteella laskuttaminen EI kuulu toimintatapoihin ja on ehdottomasti alan eettisten sääntöjen vastaista. Jos tiedät toisin, haluan kuulla todisteet välittömästi. Kiitos.
Kitti, osoitteesi oli väärä. Minä en puhunut pr-toimistojen laskutuksesta mitään, vaan siitä puhui ubiq.
ubiq: Jos tuntuu siltä, että kaupalliset tiedotteet menevät helposti läpi, pitää tarkastella koko yrityskenttää. Pörssiyhtiöiden tiedotteet menevät läpi, sillä pörssi on taloustoimittajien lempilapsi. Muiden yritysten, etenkin pienimpien yritysten tiedotteet eivät juuri milloinkaan mene läpi, ainakaan sellaisenaan. Tosin niissä on myös paljon ammattitaidottomasti tehtyjä tiedotteita.
Lisäksi vielä ubiqille: Tekemäsi teemalista on hyvä. Pieniä muutoksia tekisin mutta se on aika kattava. Tarkastelet asiaa ehkä hieman liiaksi nykyhetken perusteella. Lisää vähän mielikuvitusta, niin näet tulevaisuuteen.
@ubiq: En ole vielä ehtinyt perata koko keskustelua. Mutta yhteisönrakentajan toimenkuva on varmaan jatkossa aika laaja. En tiedä tipahtaako se duuni yhdelle ihmiselle, ei varmaan, vaan sitä on tekemässä koko toimitus ja markkinointi. Eipä ole itsellänikään vielä ihan selvää kuvaa siitä, mitä nämä ihmiset tulevat toimituksissa tekemään. Poikkeaa kuitenkin paljon perinteisestä journalistisesta työstä, luulen ma.
@eli ubiqille siis. Mikä pr-toimisto laskuttaa palstamillimetrien mukaan? Kerro heti, jos todella tiedät ja niin julkisesti väität. Asiahan ei jää tähän, jos sellaista tosiaan tapahtuu.
@lassimakinen. Hauska allergiadiagnoosi. Ei-kaupallisia tahoja pidetään usein turhankin kritiikittömästi objektiivisina/puolueettomina/tahtotilattomina lähteinä. Jokaisella on agenda. Sen rehellinen myöntäminen muuttaisi asioiden käsittelyä suunnattomasti. Loppuisi myös turha teeskentely ja päivittely "kamalaa, minuun yritetään vaikuttaa".
Yrittäjiä pidetään epärehellisinä ja virkamiehiä rehellisinä. Asia on usein toisin päin.
Esimerkki julkishallinnon valehtelusta: Kauppa- ja teollisuusministeriö väittää, että yrittäjien määrä suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan heinäkuussa oli 313.000 yrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä. Vastaava luku heinäkuussa 1989 oli 409.000. Miten tämä on saatu kasvamaan? Luvuista on poistettu maatalousyrittäjät, joiden määrä on vähentynyt. Näin edellisen hallituksen yrittäjyysohjelma saatiin tuottamaan "tuloksia".
Kaikki tärkeimmät lehdet julkaisivat tuon valheen tutkimatta asiaa tarkemmin.
Mikä oli tuon esimerkkini tarkoitus? Tämä keskusteluhan käynnistyi siitä, että MariF:n täytyisi tehdä essee aiheesta sanomalehtien tulevaisuus. Lehtien tulevaisuus on enemmän riippuvainen sisällön tasosta kuin tiedonvälitysmenetelmistä, mutta internet muuttaa lehtien toimintatapoja niin, että ne voivat tuottaa parempaa tietoa. Tässä keskeiset tekijät ovat kaksisuuntaisuus ja oligopolin häviäminen. Vanhat lehtitalot saavat kimppuunsa pieniä kipakoita kissaeläimiä.
@Kitti: peruutan kommenttini palstamillimetreistä, jos tarkastellaan asiaa ammatti-free lancena. Painobaarissa ja Bulen eteläpuolen baareissa kuultua jo vuosia sitten.
Sinänsä * jos * tällaista tapahtuisi, niin viime kädessähän kyse olisi osaavan tiedottajan ja vähemmän valveutuneen toimittajan kohtaamisesta. Ei markkinointiviestijääkään voi mielestäni tuomita siitä, että tekee työnsä hyvin, vaikka tämä nyt vähän lipsuu pääaiheesta.
Otan yleisestikin Jaikun pikemminkin kahvilakeskusteluna (aika laadukkaana sellaisena) kuin julkaisufoorumina, jossa kaikki faktat tarkistetaan ensin. Hyvä, että joku muistaa muistuttaa löysistä heitoista. :-)
@LasseMakinen: yritin tarkoituksella koota kauppalistaani hieman lähemmän tulevaisuuden realistisempia suuntauksia ihan vaihtelun vuoksi.
Jaikuilijoilla ei ole ideapulaa heitellä vuoden 2020 mediamaaston skenaarioita, hyvä niin. :-) Jos sikseen tulee, niin lokakuun alussa julkaistaan MikroBittissä kolumnini otsikolla "Kohti metaversea 2016", jossa liikutaan taas enemmän far-out-osastolla.
sanomalehden tulevaisuus on varmasti kompakysymys. nykyisiä sanomalehti olisi 20 vuotta sitten pidetty pitkälti jonkinlaisina esitteiden ja naistenlehtien välimaastoon tippuvina läpysköinä. varmastikin myös puhuminen sanomalehdistä yhtenä klönttinä vähän hämää. varsinkin kun Suomessa maksullisia kansallisia on yksi, ilmaisjakeluita useita, joita on vaikea erottaa toisistaan ja paikallislehdet ovat tehneet ihan ookoo tulosta viimeaikoina. esseessä pitänee kysyä ainakin:
-mitä kompetensseja ei amatöörimedialla ole eikä tule?
-mitä resursseja ei amatöörimedialla ole eikä tule?
-miten ajankäyttömme jakaantuu, eli kuinka paljon siitä jää sanomalehdelle?
-miten yleiset muutokset julkisuuden ja yksityisyyden suhteessa vaikuttavat julkisuuteen ja siihen liittyviin liiketoimintamalleihin?
-onko journalismilla, eli sisällön ja mainonnan sekoittamattomuudella niin suuri arvo, että dynaamiset ja kohdennetut mainokset ja kauppapaikat eivät tee journalistista mainosmiestä?
se miltä materiaaliltä lehti luetaan on varmasti aika irrelevantti. paitsi metsäteollisuuden näkökulmasta ja kuka niitä nyt kuuntelisi, eh. eikä sitä nytkin paineta pitkälti kivelle?
Minustakin väline on aika irrelevantti, asiasisältö eli "laatu" ja "relevanssi" ratkaisee, jos sanomalehdistä puhutaan. En itse asiassa näe suurtakaan eroa siinä, kun luen Hesaria, IT-lehtiä tai Economistia paperilla tai feedeistäni. Itse asiassa feedeistä luettaessa sisältö merkityksessä "teksti" ja "kieli" senkun korostuu. Kaikissa tapauksissa olen asiakas, jos lehti puhuu minulle merkityksellisistä asioista oivaltavasti ja selkeästi. Tietysti myös arvomaailma vaikuttaa, eli libertaarina luen suomalaista konsensusmediaa aika pitkin hampain...
@mokka just hyvät pointit. Hesari näyttää panostavan paikallisuuteen ja on jo muuttumassa tapahtumien ja juttujen tuottajaksi. Esim. Läskikapina, Oma kaupunki juttusarja keväällä, Kaisaniemen puiston kehityskeskustelut ja tapahtumat just nyt.
BTW sanomalehden toimittaja muuten tekee ennen kaikkea ratkaisuja siitä minkä kokoisia mistäkin jutuista tulee ja miten ne järjestetään. En näe tietsareiden ja automaation korvaavan ihmistä tässä.
@gatestone, juvele, ubiq: tästä keskustelusta tulee auttamatta mieleen Wikipedian Jimbon väite siitä, että wikipedia tulee voittamaan googlen, koska google on markkinointia ja wikiepdia tietoa. sekä Benklerin ja Carrin veto siitä, kumpi voittaa: maksettu vai amatöörisisältö: http://en.wikipedia.org/wiki/Carr-Benkler_wager@pe3: just niin, tällaisiin "paikallisiin spektaakkeleihin" bloggaajat (tai miksi heitä nyt tulevaisuudessa kutsutaankaan) tuskin pystyvät, ne vaatii muskelia.
@Roope: Paikallislehdet tuskin ovat tehneet hyvää tulosta, maakuntalehdet kylläkin. Siinä on aika iso ero, noin niinko toimituksen ja lopputuotteen koon sekä laadun kannalta.
@Gatestone: Minullekaan ei ole paljon väliä sillä, mistä juttuni luen (paitsi että New Yorker on junassa kätsympi paperisena). Mutta entä ei-atk-sukupolvet? Muuttaisivatko he tapojaan – vai jyräävätkö risc monitorin vasemman yläkulman nuoret kaiken muun?
Ja yleisesti siitä sanomalehtien tulevaisuudesta on kai turvallista peesata Gillmoria, jonka linja on, että journalismi selviytyy, mutta sanomalehdet? Kuka tietää.
Ne ihmiset jotka stressaantuvat tietotekniikan yleistymisestä yleensäkin (esim. osa varttuneista) haluavat jatkaa vanhaan tyyliin loppuun asti, lehdenlukuakin.
On täydellinen harhakäsitys, että korkeaan ikään eläneet ihmiset eivät halua lukea lehteään verkosta. Minun verkkolehdessäni (www.lasmak.com) on yli 70-vuotiaita lukijoita. On ollut jo monen vuoden ajan, sillä lehti perustettiin vuonna 1999. He eivät ole tietotekniikkaan vihkiytyneitä. Sisältö ratkaisee. Myös järjestelmän pitää olla yksinkertainen ja häiriötön. Nämä ihmiset eivät siedä vilkkuvaa mainoröykkiötä vaan mieluummin maksavat lehdestään. He odottavat palvelua.
Olen @LassiMakinen kanssa samaa mieltä. Meissä on nykyään niin paljon lisäaineita, että viimeinen myyntipäivä on entistä kauempana tulevaisuudessa. Marimenkon Paakkanen käynee esimerkistä. Still going strong. Jaikuuko paakkaska? Siinä ois hyvä vastaveto ikärajojen asettajille. Moni 30:nen yrittäjä haluaa eläkkeelle, mutta Paakkanen keikkuu Marimekon johdossa, vaikka mittarissa on paljon kokemusta, piikkikorkokengät ja mustia asusteita.
@lassimäkinen ja @visualradio: Niin väärinkäsitysten välttämiseksi... en tarkkoittanut mitään ikärasistista. Olen nääs itsekin ns. "varttuneenpaan ikään" päässyt naishenkilö. =D Osalle väestöstä on kuitenkin tietotekniikan yleistyminen yleensäkin joko stressitekijä tai heitä ei se vaan kiinnosta.
@haloefekti ja @LassiMakinen, on totta, että jotkut inhoavat näppäimistöjä ja kuvaruutuja, mutta hirveä harppaus on tapahtunut 20 vuoden aikan ja etenkin laajakaistan lisääntymisen jälkeen. Tunnen paljon myöhäissyntyneitä käännynnäisiä, jotka käyttävät tietotekniikka, jota ATK:si kutsuttiin historian hämärässä, arjessa.
Jos ette olleet hereillä, niin kaikki "käyttöliittymämahdollisuudet" ja multimediat kokeiltiin jo kertaalleen vuosituhannen vaihteessa Heavy.comin ja muiden toimesta. Toimii osaltaan, mutta osaltaan vaatii ihan liikaa kognitiivista panostusta kun haluaisin vain lukea uutiset ja keskustella samalla avokin kanssa.
Lisäksi se, minkä lähes kaikki missaa totaalisesti tällä hetkellä on itse teknisesti ja sisällöllisesti pätevä sisällöntuotanto. Se "sinnepäin roiskiminen" ei vaan toimi, varsinkin kun iso osa kulutttajista tekee jo samaa Youtubessa ja blogeissa.
Eli vaikea uskoa, että hyvin toimitetty sanomalehti alá Guardian, NYT, ja toisinaan jopa HS tulisi kuolemaan sähköisen median alle. Kyse on ehkä enemmänkin eri medioiden yhdistämisestä tiedon ja sen tarpeen mukaan– lehden nettiversio tarjoaa ne tuoreimmat uutiset, ja paperi taustat sekä isot viivat.
Paniikkimieliala alalla näkyy kyllä varmasti lisääntyvänä "BB-Einari pieraisi ja muut lähtivät huoneesta"-tyylisenä "journalismina"... Toivottavasti tokeentuvat pian.
@ viilee: noita multimediapläjäyksiähän on tullut lehtien mukana jo pitkään. Mä en vaan ymmärrä miten ne eroaa hyvistä toimituksellisista verkkojulkaisuista– jälkimmäisessä ei vaan tarvi niitä öljytonneja.
Juu, itsekin olen ilokseni huomannut että Hesari on ottanut tuollaisen aktiivisen keskustelunherättäjän roolin oikeuttaakseen olemassaolonsa. "Valtakunnan päälehdestä" enemmän Helsingin tulevaisuutta pohtivaan ja jopa ajavaan mediaan (esimerkkkinä juuri tuo Kaisaniemi-keskustelu ja tuo tutkimus siitä, että Espoosta ajavat kansoittaa länärin jne.) Lehti on samalla saanut vähän lisää ryhtiä.
New York Timesissa on ollut vähän samanlainen meininki menossa kun menivät ostamaan (tai miten nyt homman hoitivatkaan) Freakonomicsin pojat virallisiksi bloggaajikseen. Usein bisneksessä markkinoita järisyttävän muutoksen tai teknologisen murroksen povataan tarkoittavan loppua ns. vanhalle kaartille, mutta totuus on että usein ne on ne vanhan kaartin tyypit jotka lopulta hyötyy uudesta murroksesta eniten ja nousevat murroksesta voittajina. Mediassa saattaakin käydä juuri näin.
@juvele ja ubiq. Joo. Enpä taida sanoa paljon muuta metelistä, kuin että kuuluu eri skeneen. Ja jokainen saa puolestani täysin vapaasti ampua ihan itse omaan jalkaansa.
Aina tällaiseen keskusteluun tulee joku viilee, joka vie ihmisten mielenkiinnon. Palauttaakseni keskustelun asialinjalle nostankin nyt esiin sisällön tuottamisen nimettömästi ilmaisilla sivuilla. Tämä johtaa tietotulvaan.
Tulevaisuudessa suurin tietoturvaongelmamme on tietotulva. Hömppäsisältöä syntyy niin paljon, että ihmiset eivät sitä enää hallitse. Eivätkä hallitse hakukoneetkaan.
Osallistun tämän Jaikun keskusteluun, koska kerään kokemustietoa juuri em. asiasta. Mr. viileen puheenvuorot ovat hyvin opettavaisia.
Täyttä bullshittiä ei pystytä hallitsemaan, mutta anonyymin tai nimimerkillisen tiedon merkitys voi silti olla suuri. Sosiaalisten verkkojen luontiin tehdyt julkaisut(Web 2.0 jos ollaan trendikkäitä) luovat myös "Luottamuksen verkkoja" jolloin jo luotetuksi lähteeksi todetun henkilön tuttavat saavat samalla myös tietyn luottamus-statuksen.
Mielestäni tiedon demokraattisuus ja sillä että jopa minä kotoani pystyn tuottamaan hömppää nettiin, on suuri vaikutus siihen miten ihmiset saavat tietoa ja mistä asioista.
Joku "journalisti" joskus haukkui juuri hömppätiedon tuottajat ja sanoi että vain "oikeaan lehdistöön" voi luottaa. Taisipa joku taiteilijakin sanoa että verkko on tehnyt julkaisusta liian helppoa ettei taiteilijoita enää kohta sen takia ole.
Mielestäni sillä että tavalliset ihmiset tuottavat välillä tekstiä ja kuvia asioista joista media ei ole kiinnostunut, niin siinä on internetin tarjoama pelastus. :)
Niin tuosta hömppäsisällöstä vielä. Muistakaa että sisältöä voi lajitella myös lähteen mukaan, kyllä se on hallittavissa. Enkä yhtään epäile etteikö näillä "Web 2.0"/Sosiaalisilla sovelluksilla pystyttäisi luomaan materiaalin lähteiden luottamusverkkoa.
Mjoo. Jussi T. Koski manasi perhanaa infoähkyn muodossa vuonna keppi ja talja ja termi omaksuttiin innolla suomalaisissa kasvatus- ja kulttuuripiireissä. Itse en ole tainnut pystyä koskaan omassa netinkäyttöhistoriassani a) suodattamaan b) saamaan kalaa niin tehokkaasti kuin nyt deli/rss/Jaiku/Digg etc. kombinaatiolla.
Suodatus on onnistunut niin hyvin, että piti jopa liittyä Jaikun Big Brother-kannuun, että tietäisi mistä keskimäärin puhutaan, koska BB-uutiset eivät muutoin läpäise kalaverkkoa.
Toisaalta myönnän auliisi, että kalaverkkoni on aiempaa huomattavasti riippuvaisempi muiden ihmisten kalavalinnoista, kollektiivikiitos tässä muun muassa @Suvikolle ja @Tuijalle ansiokkaasta filtteröinnistä. Pyrin itsekin jakamaan saaliini netistä. :-)
Itse oletan, että tähän suuntaan ollaan menossa: toisaalta valtaisaa striimiä suodatetaan joukkoälynä, kuten Digg, toisaalta yksilötasolla, kuten del.icio.us. Lisäksi nousussa on muitakin (mekaanisia) menetelmiä. Totta kai ns. medialla eli toimittajillakin on oma (perinteinen ja vaikuuntuntu) merkitys suodatuksessa, mutta Digg / yksilöt suodattavat niistäk,in parhaimmiston.
Pitäisi mennä kertomaan lähiaikoina intranetin mahdollisuuksista. Pidän selvänä, että jokainen järkevä yritys ottaa käyttöön intranetissaan työntekijöiden / muun viiteryhmän kollektiivisuodatuksen itselleen relevantista informaatiosta.
Yksilötason suodatuksella ei pysty enää datamäärien vuoksi seuraamaan mielekkäästi kaikkea, mutta erityyppisillä suodatusmalleilla jää toisinaan jopa aikaa kuunnella podcastia - mikä sinänsä on radion tapaan aika epäekonominen informaation välitysmuoto.
@LassiMakinen. Eikös Negroponte joskus samoihin aikoihin Jussi T.Kosken infoähkyn kanssa popularisoinut ajatuksen siitä, että metatiedon arvo kasvaa tiedon digitalisoitumisen myötä. Wow!
Sisällön tuottaminen vapaaehtoisesti ja nimettömästi ilmaisille sivuille edellyttää myös, että sivustolla toimii "wannabe kirjastonhoitajia" jotka järjestävät ja fillteröivät tietomassoja. Suuriosa tiedon järjestämisestä ja fillteröinnistä voidaan tehdä automaattisesti (feeded, kaverisuositukset, luottamusverkot jne.) mutta luultavasti myös jatkossa tarvitaan näitä työnsankareita jotka laittavat Wikipedian kielikoodit oikeaan järjestykseen miljoonille wiki-sivuille ja vaativat kirjoittajia liittämään juttuihinsa lähdeviitteet.
Anonyymillä tiedontuottajalla voi myös olla journalistisia periaatteita kuten lähdekritiikkiä ja läpinäkyvyyttä. Näiden toteuttaminen ei välttämättä edellytä että tiedon raportoija kertoo yleisölle kuka hän luonnnollisena henkilönä on. Kaiken digitalisoitumisen myötä tietojen todenperäisyys voidaan nimittäin tarkistaa ilman, että tiedetään asiasta raportoivan ihmisen henkilöllisyys.
@teemul Hyvä että joku osaa kirjoittaa tekstiksi sen mitä minä ajattelen. :)
Näitä luottamusverkkoja käytetään jo digitaalisten allekirjoitusten laadun varmistamiseksi ilmaisissa palveluissa. Siis niissä joissa ei joku operaattori isolla rahalla lupaa että tieto on paikkaansa pitävää. Vai onko nykyään iso yhtiö(mediatalo tms.) ainoa johon voi luottaa?
Filtteri on itse asiassa vähän eri asia. Se on tyhmä. Mä kaipaisin itseni ja valta-internetin väliin jonkun älykkään aggrekoijan joka koostaa kaikesta noisesta mulle sopivan ja tärkeän kokonaisuuden. Eli filtteri = passiivinen, aggrekoija = aktiivinen.
Mä näen nimenomaan näissä älykkäissä "tiedonhoitajissa" valtavan tulevaisuuden ammattiryhmän.. tavalla tai toisella.
Jaiku + siihen tiettyjen kavereiden delicioukset on aika hyvin ajanut mulle tätä asiaa. nyt jos on pidempään poissa riiderin äärestä niin melkein mielummin laittaa et "mark all as read", poimii kavereiden deliciouksesta ne parhaat ja aloittaa feedien lukemisen puhtaalta pöydältä. melkein =P
viilee - periaatteessa joo. "Toimittaja", joka on perillä omasta erikoisalueestaan. Esmes journalistiikan periaatteet ja kirjoitustaidon omaava kaupunkikulttuurista diggaava ihminen. Ideaalimaailmassa ja pörhösissä pilvissä korvaus vois hoitua pay-as-read mikromaksuilla :)
M'olen edelleen sitä mieltä, että Suomen kokoisesta maasta potentiaalisia suodattajia löytyy jo nyt aika paljon, mutta alkupään tavarantuuppareita on aika vähän.
Jos vaihdetaan skaalaa vaikkapa kansainväliseksi vimputinuutisoinniksi, niin yhtäkkiä meillä onkin hirveä lössi blogottelemassa Applen uusimmasta iHmeestä. Eri ongelmia ovat nämä.
@dst: omasta mielestäni Suomessa on - varsinaisen median lisäksi - ihan kohtuullista blogien omaa uutistuotantoa / kirjanmerkkejä. Sinänsä on totta, että bloggaajiakin vaivaa sopulointi - joka blogin on päästävä esittämään oma näkemyksensä - mutta sama koskee mediaa. Ja tietyssä mielessä 'uutiset' syntyvät siitä, että samaa teemaa toitotetaan joka tuutista. Tai kääntäen: jotkut asiat nousevat esiin lähes kaikkialla uutis/blogikriteeristöjä noudattaen.
@samin: Ei tietenkään pelkästään lokaalia. Sanoin vain, että eri ympäristöissä ongelmat tiedonhankintaketjuissa kohdistuvat eri paikkkoihin.
@ubiq: Ka onhan sitä, mutta väittäisin kyllä (jälleen Stetson-Harrisonina) että melkein minkä tahansa kunnan alueella kaupalliset tiedotusvälineet pieksevät vapaaehtoiset kansalaismediat tiedonhankinnassa, -jalostamisessa ja -levittämisessä.
Keskustelua kyllä syntyy, mutta kuka soittaa virkamiehelle tai poliitikolle kysyäkseen, miksi asia X on näin? Tiedän, ettei kaikki journalismi tiivisty paikallisuutisointiin, mutta epäilen, että Nielsenin 90/9/1-sääntö pätee tässäkin.
Tiedoksi, että tulen käyttämään tässä keskustelussa esiin tulleita ideoita omassa esityksessäni, luonnollisesti krediitit kirjoittajille antaen. En usko, että kenenkään yksittäisen gurun haastattelulla olisi tullut näin paljon hyviä näkemyksiä siitä, mihin suuntaan sanomalehti muuttuu.
Tietotulvaa voimme välttää vain toimittajien ammattitaidolla. Kaikesta siitä kansan kohinasta, jota nettiin työnnetään, on saatava jonkinlaista jäsennettyä yhteenvetoa. Esimerkiksi MariF on jo vaikeuksissa tämän keskustelun ajatusten yhdistämisessä esseeseensä.
Tärkeätä on myös huomata, että toimittajan työtä ei kukaan voi tehdä ilmaiseksi. Me voimme täällä Jaikussa kirjoittaa ihan huviksemme, mutta jostakin meidänkin on leipämme ansaittava, niin myös toimittajien. Ammattimaisia toimittajia tarvitaan siis jatkossa sitä enemmän, mitä enemmän tänne nettiin tulee dataa.
Toinen "Hyvä" systeemi keskustelujen moderointiin on slashdotorg) Tyyliin karma-pisteet ja niiden avulla moderointi. Toimii melko hyvin. Yhteisön tärkeänä pitämät kommentit pysyvät näkyvissä.
Ammattimaisia toimittajia tullaan tosiaan tarvitsemaan. Mutta esim. täällä Porissa alkaa AMK:n pyörittämä internet-tv kanava johon materiaalia voivat tuottaa opiskelijoiden lisäksi myös muut tahot. mukaanlukien amatöörit. popula.tv)
Normaalien ihmisten tuottamalle tekstille on kysyntää, niin myös toimittajien kirjoittamalle tekstille. Tasa-arvon riemuvoitto on se että ketä tahansa voi tuottaa sisältöä, ja internetin kokoaja palveluiden myötä blogeista yms. tulee kansan tajunnanvirta. Itse katson maailmaa lähinnä kameran objektiivin lävitse, mutta kai se tekee sitten minusta yhden kansan tuhansista silmistä.
PS. Ammattikuvaajat ovat röyhkeitä. Jos löydät hyvän kuvakulman tapahtumaan niin eikö tämä ammattilainen syöksy sieltä suoraan selkä edellä kameraani päin että pääsee samaan kohtaan. ;)
Nyt viilee puhuu asiaa. Blogit (= kolumnit) voivat olla alustuksia ja niiden jälkeen tulevat kommentit jäsentynyttä keskustelua.
Miten sitten asiattomuudet pidetään pois keskustelusta? Keskustelijoiden rekisteröityminen ja puheenvuorojen esittäminen rekisteristä automaattisesti tulevalla nimellä puhdistaa puheenvuoroja kummasti. Ja moderaattori (= puheenjohtaja) tarvitaan myös.
En usko et moderoidussa/rajatussa Jaiku-keskustelussa on mitään sen ihmeempiä kommervenkkejä kuin reaalimaailman keskustelutilaisuuksissakaan. Tarvitaan aihe, moderaattori ja työkalut sekä keskustelijat että sovitut / keskustelun edetessä muotoillut käytösmallit. Yksi haaste varmaan tulee olemaan keskustelijoiden puheenvuorojen vuorotus siten, että dialogi pysyy kasassa. Jaikuhan ei nykyisellään tue eri keskustelusäikeitä kovin hyvin - ainakaan niin että niitä pystyisi itse arvottamaan vaivattomasti.
Yksi vaihtoehto voisi olla dedikoitu kanava, missä on rajoitetut puheenvuorot + alustukset (jaikut) ja avoin keskustelu niiden alla (kommentoinnit). Puheenjohto ja moderointi on silti pieni ongelma...
Pystyykö ihmisten välinen tietojenvaihto samaan kuin staattisesti sisältöä tuottava lehdistö? Melkein kaikkien lehtien sivuilla on nykyään uutisten kommentointi. Varsinkin aiheissa kuten Urheilu, talous ja kotimaan politiikka, löytyy usein asian_tuntijoita riittävästi kommentoimaan asiaa.
Keskustelut ovat asia sikseen, mutta sisällöntuotannon puolella uskon amatöörien pystyvän samaan kuin ammattilaisten, ei kuitenkaan yhtä hyvällä onnistumisprosentilla. Mutta Blogeissa riehuvaa keskustelua yleensä ohjaa artikkelien linkitys. Huonot kirjoitukset yleensä jäävät omaan arvoonsa eivätkä nouse yhteisön kiinnostuksen kohteiksi.
Jaikussa kiinnostuksen määrää pitkälti kommenttien määrä ja aiheen päätyminen Explore sivun sivupalkkiin. :)
@kaikki: kieltämättä keskustelu hieman hajoaa - positiivisesti - tässä threadissa, mutta ääh, eihän ravitsemusliikkeissäkään linnottauduta eri nurkkiin moderoitavaksi vaan yleiskeskustelu isossa seurassa velloo miten sattuu ja jokainen noukkii omasta mielestään mielenkiintoiset kommentit, vastaa niihin ja syntyy samanaikaisia alakeskusteluja etc.
Jaiku on just hyvä verrattuna perinteisiin foorumeihin / purkkeihin / BBS-ratkaisuihin * ja * online-osallistumista vaativiin kanaviin. :-)
Sinänsä olisi kyllä eri etevää saada vastattua yksittäiseen Jaiku-kommenttiin - joka ei ole aloittanut keskustelua - ja olisi täppä, jota vääntämällä voisi avata yksittäisen kommentin kommentit (vrt. monet foorumisoftat).
@dst: jep, alueellisella kaupallisella medialla on vahva rooli ja uskon että kasvaa, mutta tsekkaa netistä NopolaNews - toimittajina 5 % kyyjärveläisistä. Ei huono.
@MariF: tämä threadihan on crowdsourcingia ja ongelmanratkaisun massaulkoistamista parhaimmillaan. :-) Ensi viikolla aukeaa Omasana.fi:ssa osallistumistalous-oppaan blogini, siellä tarkemmin aiheesta. Ehkä tämä säie pitäisi ottaa jopa esimerkiksi oppaaseen. :-)
@LasseMakinen: hieman rajoitettu näkökulma. Leipä on ansaittava, mutta täysipäiväisesti palkattujen toimittajien määrä tuskin kasvaa, päinvastoin. Perinteisesti kansalaisjournalistit rahoittavat kirjoittelunsa / podinsa muilla keinoin. Itse esm kirjoittelen blogiini toisinaan käsittääkseni journalismia hipovia merkintöjä, jotka sitten käytän raakamateriaalina oppaissa, tietokirjoissa, luennoissa etc.
@viilee: Jaiku ei välttämättä edes taivu 'oikeaan' fasiloituun keskusteluun. Toisaalta itseäni innostaa Jaikussa nimenomaan se, mitä uutta Jaikulla voi tehdä (vrt. esm konferenssiviestit ja luentorapot).
Ideana tuntuu ketterältä, että näkemyksiä on "valmisteltu etukäteen" esimerkiksi Yritys 2.0-blogissa ja keskustelu on Jaikussa sen kätevyyden vuoksi. Tosiaan, ensi viikolla siirryn käytännön kokeiluun itsekin, mutta mainostan sitten erikseen opas-blogia ja #osallistumistalous-kanavaa. ;-) [ Ääh, taisin mainostaa jo ].
@virbana: Juuri koskaan ei ole keskustelun siirtäminen verkossa yhdestä paikasta toiseen toiminut. Puolet ei tule mukana ja kekustelun henki muuttuu.
@dst: Moista kansalaismediaa manataan esiin voimallisesti useissa keskusteluissa, mutta otolliset olot Elämän syntymiselle Maapa^H^H^H^H^HInternetissä ei jostain syystä vielä ole. Potentiaaliset tekijät eivät löydä toisiaan Tiedon valtateillä harhaillessaan?
ubiq: "Leipä on ansaittava, mutta täysipäiväisesti palkattujen toimittajien määrä tuskin kasvaa, päinvastoin."
En tullut vakuuttuneeksi siitä, että vain totesit tämän. Minä sen sijaan perustelin ammattitoimittajien tarpeen tietotulvan lisääntymisellä. Ihmiset eivät selviydy netin tietomäärästä ilman ammattilaisia, jotka osaavat poimia kultajyvät esiin.
Kovin moni ei jaksa lukea kirjoittajan mielestä "journalismia hipovia merkintöjä", joita kirjoittaja käyttää myöhemmin raakamateriaalina oppaissaan, tietokirjoissaan, luennoissaan jne.
Jos yrittää tunkea auton tankkiin raakaöljyä, syntyy aikamoinen sotku. Jos aikoo ajaa autolla, raakaöljy pitää ensin jalostaa bensiiniksi.
@viilee: Entäs, jos ja kun videotelkkari-interrrrrnetti3.0 tulee eikä tarvii osata lukea? :) Puoliksi olen vakavissani tämän kanssa. Lukutaidottomille on helpompaa tuoda videota ja äänimateriaalia kuin lehtiä ja kirjoja oppimateriaaleiksi.
David Weinberg totesi muistaakseni jotain tähän tyyliin: etusivua ei enää tarvita, haku korvaa sisällysluettelon. Netissä ei tarvitse huolehtia struktuurista ja systematiikasta. Lukija hakee mitä haluaa. Syntyy uudenlainen lukutaito, joka scrollaa pikana läpi tarkoituksettoman. Huonosti kirjoittaminen ei enää ole esteenä huomatuksi tulemiselle. YouTube ei ole perinteistä elokuvaa. Voihan Indie. MySpace keskustelu tapahtuu kuva- ja videoliisteröinnillä. Luku ja kirjoitustaitoa ei enää tarvita. Olemme kalevalainen kansa ja protestantteja. Uskomme sanan voimaan on vielä voimissaan. Minä pidän puhtaista sivuista, joissa on vain tekstiä. Silti sotken omat blogini kaikenlaisilla krääsäkokeilla. Koostumukseni on moniminä. Tämä potee myös lukemiseen. Joskus innostun nettihömpästä, koska siihen liittyvä outous panee miettimään, voisko noinkin kommunikoida!
Vanhoissa kunnon Spider Jerusalem-sarjiksissa oli yksi ihan mielenkiintoinen visio kansalaisjournalismista/journalisteista... Kannattaa tsekkaa. Koko sarjaa käsittelee periaatteessa infoähkyä.
Literacy sanaan kuuluu myös luetun ymmärtäminen (siis oikeasti ymmärtäminen, ei Hesariin luottaminen), joka myös Suomesta usein puuttuu... Lähimmäksi suomenkielessä päästään seuraavasti:
@viilee: Mutta kaikki yhteiskunnat eivät ole "lukutaitoisten yhteiskuntia". Ne kehittyvät valtiot, joissa alle puolet kansasta on tällä hetkellä lukutaitoisia voisivat hukatun sukupolven sijasta päästä eräänlaiseen tietoyhteiskuntaan nopeammin käsiksi "videointernetin" kautta.
@tolonen: Transmetropolitan taitaa olla paremminkin ego-gonzoilu-journalismin tulevaisuuden visio, sellaisena kuin se 90-luvulla Warren Ellisin päässä unelmoitiin.
Mahtavaa muuten miten kehittyneet maat, huomattuaan että kulutusorgiat tuovat planeetan sell by-päivää vääjämättä lähemmäksi, lataavat toivonsa siihen että kehittyvä maailma voi "leapfrog" niiden tekemien virheiden yli johonkin tulevan sukupolven ratkaisuihin.
...mutta resurseja tähän ei tarjota.
Kehitysavusta menee varmaan vieläkin suurin osa asiantuntijoiden palkkoihin (eli takaisn antajalle...) ja kaiken maailman tariffit ja tukiaiset syövät aika akuutisti halvan tuotannon maiden mahdollisuuksia pärjätä esim maataloudessa. Mutta tuostahan ei saa keskustalaisessa ihmemaassa puhua:-)
Saatais varmaan joukkotappelu aikaiseks ;)
Videon tekeminen muuten ei välttämättä vie aikaa, webcameja löytyy jokaa koneesta melkein nykyään. ei muutakon puhumaan Mäkkiin ja video youtubeen :D
@suviko: Että viestintä välittyisi helpommin visuaalisesti kuin tekstinä, siitä on tietenkin puhuttu iät ja ajat. Mutta ihminen on siinä määrin "kielikone" syntyjään, että kieli on ja pysyy tärkeimpänä viestintävälineenä. Ajattelenpa näitä kursseja, joita opetan ("TCP/IP technologies in the UMTS/GPRS backbone", 4 päivää, viimeksi) niin tuskin niitä asioita voi oikein oppia pelkästään kuvasta tai videosta. Ne täytyy myös selittää ja lukea. Ja lukea moneen kertaan. Ja ajatuksen kanssa. Ja vaikka aihe olisi politiikka tai ruuanlaitto, tekstistä oppii silti paremmin kuin pelkästä kuvasta. TV on viihdettä, viestintävälineenä se on kömpelö, hidas ja tehoton.
@Kaikki: nyt alkaa olla jo hippasen työlästä kommentoida. :-) Ohessa ehkä hieman keppiä pidempää Poynter instituutista teeman tiimoilta. Laitan lisää ehtiessäni.
Tom Rosenstielin kolumnissa metkoin kommentti lienee: "is how to move from a business financed largely by printing ink on paper to one financed by delivering news electronically to computers, phones, PDAsand other devices still unknown" ;-)
P.S. Mulla on nyt tuliterä huippuhieno (ja edullinen) Procaster digiboxi isolla kovalevyllä ja ajansiirrolla ja 150 kanavaakin näkyy Welholla kuun loppuun asti. Mutta eipä tuo paljon tunnu miltään. Telkkarin katsominen ei vain nappaa, kun pitää valita annetusta valikoimasta sisältöä, eikä saa Googlettaa mitä haluaa... Toki laitoin sata ohjelmaa nauhoitukseen mutta ei niitä ole intoa ja aikaa katsoa, on muutakin tekemistä. Ennemmin luen yleensä tekstimuotoisia syötteitä pikkuruutuisella kännyllä (www.google.com/reader/m, N70, Soneran flat rate 30 euro/kk).
Olen sitäpaitsi huomannut komivaiheisen mukavuudenhalun polun: ahkera hakeutuu koneen ääreen ja surffaa, laiska hakeutuu kotiin, istuu sohvalla ja kaukosäätää, mutta kaikkein laiskin flaneeraa missä huvittaa ja räplää kännyä.
P.P.S. Google Reader Mobile ei toimi juuri millään mobiiliselaimilla. Tällä hetkellä suosittelen Opera Mini 4 beta 1:stä, muut Opera mobilet ei ainakaan mulla toimi, ei edes M4b2.
@MariF: Palaan nyt tuohon akuperäiseen mainintaasi yhteisöjen rakentajista - suhtaudun sanaan "rakentaja" mielenkiinnolla mutta varauksella. Oman ajatusmallini mukaan sanomalehdet eivät voi rakentaa tai omistaa yhteisöjä - yhteisöt rakentavat itse itsensä ja silloinkin kysymys on useiden eri verkostojen online toiminnan vahvistuminen uusilla sivustoilla. Useimmat lehdet tavoittelevat suuria ja avoimia yleiskeskusteluja (mikä johtaa häiriköintiin), miksei kukaan tarjoa mahdollisuutta (puoli)suljettujen verkostojen luomiseen lehden sivujen sisälle? Jaiku-tyyppinen tapa jakaa ja seurata haluamiensä ihmisten juttukommentteja ja -arvioita sekä lukulistoja. Tuttavapiirin sisällä pysyvä keskustelu sitoisi minua enemmän välineeseen kuin pseudonyymivetoisten aivopierujen lueskelu.
Esim. @tuija haaveili taannoin (en löydä linkkiä) mahdollisuutta nähdä mitä juttuja kaverit ovat jo lehdestä lukeneet ja kommentoineet. Juuri tällaisia toimintoja tarvitaan. Ei mitään "lähetä juttu kaverin sähköpostiin" -toimintoja, vaan "anna kaverin nähdä kirjanmerkkini ja kommenttini"
Millaista osaamista siis sanomalehdiltä vaaditaan? Yhteisöjen rakentajien sijaan tarvitaan yhteisöjä tukevien teknologioiden ja niiden kehittämisen osaamista. Ehkä joiltain osin tarvitaan myös toimittajia sparraamaan keskustelua, mutta kustannus tehokkaampaa on antaa ihmisten sparrata kavereitaan.
Sitten tuli vielä mieleen, että miksi ihmeessä esim. Hesari erottaa varsinaisen jutun ja siitä käytävän keskustelun erillisille sivuille?
Tässä pari otsikkoa Poynter.orgista tältä vuodelta, ettei keskustelu mene aivan päähineeksi.
1/03/2007: Staffing in Philly newsrooms slashed 28.8% since fall of '05
4/10/2007: Tampa Tribune to lay off 70 employees, make other cuts
4/21/2007: Los Angeles Times to cut 5% of workforce, or about 150 jobs
4/23/2007: Chicago Tribune to trim staff by as many as 100, or 3% 5/18/2007: SF Chronicle tells union it plans to cut 100 newsroom jobs
6/01/2007: Report: San Jose Mercury News to cut 60 newsroom positions
7/09/2007: WSJ newsroom faces big cuts if Murdoch bid falls through
Eikä tuossa ole mm. New York Timesin leikkauksia.
Liekö sitten ollut lehtimedian ylirekrytointia aiempina vuosina vai olisiko nettimainoksilla & verkkojulkaisuilla jotain osuutta asiaan, jää valistuneen lukijan pääteltäväksi. ;-)
Toki Suomessa kuukausipalkkaisten toimittajien määrä voi olla kasvussakin. tulevaisuudessa. Itse en siihen usko. Kasvua tapahtuu ehkä pikemminkin työmäärässä. Sen sijaan free lancereiden määrä on vakaassa kasvussa.
Pyysin Sanomalehtien liitolta ja Journalistiliitolta mahdollisia tutkimuksia Suomen tilanteesta, mutta vielä ei ole maili kilahtanut.
Olisi mainiota, jos Suomen kansalaisjournalisti / (pro)bloggaajiakin mitattaisiin jotenkin, niin saataisiin lähivuosina vertailukohtia.
@ubiq: Suomessa ei kannata freelanssata sanomalehdille, mikä on surkia homma. Miulla on jossain tuoreen tutkimuksen alustavia tietoja, mutta pääosa tekee hommia aikakauslehdistölle. En siis usko, että sanomalehtien leikkauksia paikataan free-voimin, pikemminkin konserniyhteistyöllä ja vastaavilla viritelmillä. Aikakauspuolella taas näkyy sitä, että napsaistaan ydintoimitus ihan minimiin ja ostetaan ulkopuolelta.
@erkka: "Oman ajatusmallini mukaan sanomalehdet eivät voi rakentaa tai omistaa yhteisöjä - yhteisöt rakentavat itse itsensä ja silloinkin kysymys on useiden eri verkostojen online toiminnan vahvistuminen uusilla sivustoilla." – Sanoisin, että nyt olet vähän hakoteillä. Aika monen sanomalehden tilaajat ovat yhteisö vähintään siitä syystä, että he ovat suunnilleen samalta alueelta. (Se, että esim. maakunta on täysin epäluonnollinen yksikkö, ei nyt kuulu tähän.) Tai sitten kiinnostuksen kohteet yhdistävät heitä, kuten vaikka talouslehtien kohdalla.
Tämä luonnollinen yhteisöllisyys – jos perverssi termi sallitaan – on ehkä hieman haihtunut näkyvistä, koska niin monella alueella on vain yksi viestin. Mutta jos mietitään vähän taaksepäin, valinnat tulevat näkyville: oletko Hesarin vai Usarin tilaaja? Apu vai Seura? Karjalainen vai Karjalan Maa? Jne.
Sinälleen olet varmasti oikeassa, että sanomalehtien on hankala pieraista yhteisöjä tyhjästä, mutta eihän niiden tarvitse sitä tehdä. Pitäisi vain saada jotenkin se olemassaoleva yhteisö tuotua veppiin ja tuottamaan vähän sisältöä.
@gatestone: Hauskaa, kun mainitsit ruoka-ohjeet esimerkkinä. Jenkkituttava just antoi toivomani reseptin ja laittoi mukaan linkin videoon, jossa näytetään kuinka kana sidotaan oikein paistiksi. En osta keittokirjoja joissa ei ole kuvia ja toivoisin löytäväni lisää kiinnostavia kokkaussarjoja. Mutta mikään ei tietenkään voita yhdessä tekemistä oppimismuotona ja onnistuneen ruoan syömistä oikean lopputuloksen havainnollistajana. :)
@erkka: Mutta haluaako kaikki meistä antaa niitä tietoja? Tietoturva... Musta olisi hienoa nähdä toimittajien joskus ihan toimittajan roolissaan käyvän kommentoimassa jonkun blogissa, eikä vain pysyvän omissaan ja ehkä kirjoittavan niihin jotakin aiheesta. Pitäisi siis mennä sinne missä keskustelu on, eikä odottaa että se tulee sun perässä aina luoksesi.
Kuten ehkä olette huomanneet tällä kommenttiketjulla on vielä hyvät mahkut päihittää @samikki n ennätysyritys. Nyt vain tarvitaan kunnon provosointia ja provosoitumista - ehkä hitunen myös talkoo- ja kilpailuhenkeä. :-)
@erkka: samaa mieltä siitä, että sanomalehdillä, ainakin suomalaisilla, on opittavaa yhteisöllisten nettitekniikoiden toteutuksista vaikkapa jaikusta tai facebookista. Enpä malta olla mainitsematta, että Taloussanomien Omaa sanaa on viety siihen suuntaan.
Vaikea scrollata ketjua kännykällä, mutta joku muisti, että journalistit ovat taittaneet vasta 15 v. Totta, mutta suuntaus on ollut se, että taittaminen ei vaadi erillistä osaamista. Ja jatkossa ei enää niin ihmistyövoimaakaan. Mutta jos 50-luvun ...jatkuu
@mokka: olennaisia kysymyksiä nostit median murroksesta. Yritän niitäkin pureskella. Itse toivon, että sellaiselle rauhalliselle laatujournalismille New Yorkerin tai Kuukausiliitteen tapaan löytyisi paikka verkosta. )Ja liiketaloudellisesti kannattava.
Joo... Ei taittaminen sinänsä vaadi erillistä osaamista, mutta laadukas taittaminen kyllä vaatii. Tosin tässä liikutaan siinä rajalla, mitä peruslukija huomaa ja vaatii lähes kertakäyttötuottelta ja mihin siis kannattaa panostaa. Itse alan ihmisenä kärsin kovasti nykyisestä suuntauksesta, mutta tunnustan etten olisi valmis maksamaan enempää paikallisen aamulla laatikkoon kolahtavan lehden ulkonäöstä, sen funktio on muu. Muun luettavansa (myös sanomalehdet) voi sitten valita tiukemmin kriteerein - multa kyllä jääkin moni lehti lukematta juuri siksi että ovat niin kamalan näköisiä.
Kiinnostavan verkkolehden ansaintalogiikka tulee sisällön kautta uskoisin. Maksu-tv on hitaasti mutta varmasti tunkeutunut koteihin. Känny-tv ja on-demand tekee tuloaan. On mahdollista, että menestyvän verkkomedian sisältö on printtiä tiiviimpää, koska lukeminen muuttuu pikaruokamaiseksi. YouTube opettaa katsomaan muutaman minuutin mikroleffoja. Jaikussa nämä lyhyet puheenvuorot ovat kiinnostavia. Onko tulevaisuuden media oikeastaan vuorovaikutteinen, jossa lukija on mukana sisällön tekemisessä tai seuraamme asiantuntijoiden välistä talk showta. Nykyinen lehti tähtää valmiiseen lopulliseen muotoon, jossa pilkut ja pisteet ovat kohdallaan, mutta uusi lehti on vellova keskustelu, kuin puutarhajuhlassa tai klubissa. Suurin anti seminaareista ei välttämättä ole powerpoint presentaatiot vaan tappa vanha tuttu, joka kertoo tärkeän tiedon. Tulevaisuuden lehti on kohtaamispaikka.
Uskotteko, että hajautettu avoimesti netin välityksellä toimiva ryhmä, voi kirjoittaa hyviä artikkeleita ja kilpailla ammattitaitoisen toimittajan tai bloggaajan kanssa? Minkälaiseen aiheeseen tai juttutyyppiin avoin tekijäryhmä sopisi? Miten edettäisiin, jos tästä threadista koitettaisiin yhdessä työstää artikkeli tai useampi? Mihin ongelmiin törmättäisiin?
@pe3, En tiedä onko tulevaisuudessa vastakkainasettelua journalisti ja bloggaajat. Verkkolehdessä molemmat ovat samassa veneessä ja tarvitsevat toisiaan. Journalistit jatkavat ammattinsa perinnettä ja bloggajat tuovat uusia näkökulmia (onhan prinitissäkin keskustelupalstoja).
Tekemällä nuo asiat selviävät. Viittaan #Yritys20 hankkeeseen, jolla on oma kanava Jaikussa. Yritys20 tutkii Enterprise / Corporation 2.0 näkökulmasta verkottuneen yhteistyön mahdollisuuksia ja ongelmia. Teemana myös virtuaaliset organisaatiot.
Olen käsittänyt, että Yritys2.0:ssa eri kirjoittajat kirjoittavat kukin yhden luvun kirjaan. Ja tietysti kommentoivat toistensa kirjoituksia. Voidaanko yhteisessä tekijyydessä mennä pidemmälle?
@pe3: Vaikka yksintekijyys onkin jossain määrin korotettu myyttiseen asemaan (romaanin kirjoittaa aina yksinäinen nero), on miusta ainakin melko hankala kuvitella isoa porukkaa kirjoittamassa jotain yhtenäistä tekstiä.
Mitä nyt itse olen kokeillut, niin aika usein ryhmäkirjoittaminen toimii tehokkaasti silleensä, että yhdessä ideoidaan ja sitten max. kaksi ihmistä kirjoittaa yhtä juttua. Mitä enemmän tekijöitä, sitä enemmän siinä alkaa palaa energiaa hukkaan, kun ei päästä yksimielisyyteen jne. Lisäksi jos tuo tehdään netin kautta, tulee vastaan kaikki ylimääräiset, tekniset ongelma, eli miten synkronoidaan tekstit ja muuta vastaavaa. Wikit sopii tietynlaiseen kirjoittamiseen, joku Moon Edit taas nopeampitempoiseen ja tarkempaan työhön (ks. http://dst.jaiku.com/presence/10963691)
@dst ja @pe3: esimerkit yhdessä kirjoitetuista, sävelletyistä tai ohjatuista mestariteoksista ovat vähissä. Saattaa todellakin olla niin, että kokonaisuuden hallinta vaatii yksilötyötä. Muistan lukeneeni jostakin (voi toki olla urbaanilegenda / poliittistapropagandaa), että NL:ssä kokeilivat 'demokraattista' sinfoniaorkesteria jossa ei ollu ollenkaan kapelimestaria vaan soittajat rakensivat teoksia vapaassa vuorovaikutuksessa. Kokeilussa kai syntyi sellaista kakofoniaa joka ei kiinnostanut yleisöä eikä oikein tekijöitäkään. Aikamoisia räpellyksiä ovat myös monet wikibooksissa kirjoitetut kirjat. Ainakin minulle tutuimpien alojen, ihmis-,yht.k.-, hum.tieteiden, wikibooks-kirjat eivät oikein 'ime' - joistakin niistä olen löytänyt myös niin paljon soopaa, että fiksaaminen vaatisi koko tekstin uudelleen kirjoittamista. Tämä ei tietenkään sit enää ole ihan niinku 'wiki-way'.
Osallistun nimimerkki visualradion mainitsemaan Yritys 2.0 -kirjahankkeeseen. Se on hyvin mielenkiintoinen oppimiskokemus. Hanke on niin alussa, että kukaan ei vielä tiedä, mitä siitä tulee. Mukana on aivan erilaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samasta aiheesta. Kirjoitustyylitkin ovat erilaisia.
Toinen Yritys 2.0 -hankkeessa kiinnostava asia on vapaaehtoisuus ja ilmaisuus. Kenellekään ei makseta mitään. Ilmaisuuden vaikutuksia kukaan ei vielä tiedä. Ihmiset ovat luultavasti mukana erilaisin motiivein. Jaksavatko kaikki loppuun asti? Löytyykö intoa kirjoittaa täysipainoista tekstiä ilmaiseksi?
Koska kirja on julkinen ja kaikille ilmainen, suosittelen tämän keskustelun osanottajia ja lukijoita tutustumaan ja seuraamaan hanketta osoitteessa http://yritys20.com/. Kirjaan on lähiviikkoina tulossa useita hyvin mielenkiintoisia lukuja, joita olen tänäkin aamuna lukenut ja kommentoinut. Kirja ei ole vain yksisuuntainen julkisena tuotoksenakaan, vaan sen lukuja voi kommentoida ja niistä voidaan käydä syvällisiä keskusteluja julkisesti.
@teemul: OOT, mutta esimerkki: Good Omens. Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin yhteistyön tulos on edelleen yksi suosikkikirjoistani enkä ole aivan ainoa, joka pitää sitä parempana teoksena mihin kumpikaan on usein yksin päässyt.
Wikipedian tekijäporukassa on useampi käsitys siitä mikä on "wiki way". Yksi yleisimpiä väärikäsityksiä syntyy juuri siitä, että kaikkien wikipedistien oletetaan olevan ns. eventualismin kannattajia. (Lisää wikipediahiekkalaatikkopolitiikkaa artikkelissa Conflicting Wikipedia philosophies.)
Tästä keskustelusta nousee useampikin ajatus mieleen. Omasta mielestä yksi näiden verkossa tehtävien projektien hieno puoli on niiden tapa dokumentoida koko prosessi. Siinä jokainen kommentti jää elämään ja siihen voidaan palata. Perinteisesti nämä ovat olleet vain hetken eläviä sanoja jotka on unohdettu hetkessä eikä niitä ole voinut jakaa muiden kanssa. Vain prosessin lopputuotokset ovat jääneet elämään. Osaksi tästäkin syystä on hyvin hankalaa sanoa mikä puheenvuoro on täytesanoja ja mikä asiaa. Tässäkin meidän ajatukset lipsahtavat helposti perinteisiin hierarkisiin malleihin, joissa uskomme asiantuntijuuden olevan jossakin tietyssä suunnassa.
@samin mainitsi tarpeen aggrekoinnille. Eikös perinteisessä kirjatuotannossakin ole taustahahmona kustannustoimittaja, jolla on välillä arvaamattoman suuri rooli kirjatuotannossa? Tällainen toiminta ei ole tainnut vielä oikein löytää muotoon 2.0-ympäristössä. On oikeastaan aika jännittävää nähdä miten me saamme tämän toimimaan verkossa. Onko lopulta olemassa yksi kustannustoimittaja vai onko se jokin muu orgaani osana kirjoitusprosessia. Onko tätä mietitty yritys2.0:n yhteydessä?
@lassimakinen mainitsi tietotulvan ongelmana. Kuten edellä jo vähän viittasinkin, en usko että ratkaisu piilee siinä että osa on hiljaa. Taidamme olla odottamassa tässäkin suhteessa semanttisen webin nousua. :-)
Nimimerkille villevenalainen haluan heti huomauttaa, että en suinkaan ole vaatinut, että osan ihmisistä tulisi olla hiljaa. Jokaisen ihmisen pitää itse saada valita, ottaako hän osaa keskusteluihin ja muuhun sisällön tuottamiseen vai haluaako vain ammentaa tietoa itselleen, kuten suuri osa ihmisistä tekee.
Tämä ammentaminen on mahdotonta, jos tietoa on liikaa. Tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat seuloa tietomassasta olennaisimmat jonkin kohderyhmän kannalta ja tarjota nämä tiedonjyvät helposti omaksuttavassa muodossa. Tämä ammatti muistuttaa läheisesti toimittajan ja informaatikon ammatteja. Tästä työstä pitää saada korvaus, joten palvelujen tulee olla maksullisia. Maksullisuus sinänsäkin synnyttää itsekarsintaa.
Tahallista pupputietoa vähentää huomattavasti se, että ihmiset seisovat sanojensa takana. Tämän vuoksi nimimerkkikeskustelut ovat ongelmallisia. Tämä nyt meneillä oleva keskusteluketju on harvinaisen fiksu. Minulla on kokemusta verkkokeskusteluista jo 1980-luvulta lähtien, enkä ole kovin viehättynyt kaikenlaisten hörsökeskustelujen lukemisesta ja etenkään niihin osallistumisesta.
@lassemakinen, yksi tällaisen keskustelun heikkous on mahdollisuus niin monille tulkinnoille toisten teksteistä. Tarkoitukseni ei ollut olla syyttävä. Ajan vain takaa sitä että uskon ratkaisun löytyvän nimenomaan tiedonjäsennyksestä eikä sen määrän rajoittamisesta. :-)
Mitä nimerkkiin tulee, niin syytän siitä vanhempia. Nimeni on todellakin Ville Venäläinen. Nimi on kuin suoraan Aku Ankasta tai mustapekkakorteista, mutta sillä on pärjättävä :-D
@pe3, Kirjoitit, "Olen käsittänyt, että Yritys2.0:ssa eri kirjoittajat kirjoittavat kukin yhden luvun kirjaan. Ja tietysti kommentoivat toistensa kirjoituksia. Voidaanko yhteisessä tekijyydessä mennä pidemmälle?"
Prosessia voinee verrata jääkiekkojoukkueen tai formulatiimin yhteistyöhön. Kirjoittaminen on ollut yksilölaji, mutta yhdessä tekeminen monipuolistaa kokonaisuutta.
Tekstien hajoaminen ja punaisen langan katoamista ehkä pelätään, mutta vuorovaikutus on parhaimmillaan luonteeltaan kaoottista. Uudenlainen tapa tuottaa teoksia haastaa ehkä lukijan. Lukukokemus muuttuu toisenlaiseksi.
Elokuvat ja saippuasarjat ovat ryhmäprosessien tulosta. Kuulin aikoinaan, että suomalainen syöpäpotilaiden hoidon menestyksestä saa kiittää moniammatillisten tiimien toimintaa.
Linux on verkottuneen yhteistyön tulos. Sitä hiotaan jatkuvasti.
@visualradio elokuva on ryhmätyö, jota johtaa yksi-kaksi tyyppiä. Samoin saippuaoopperassa ensin ideoidaan ryhmällä karkeat suuntaviivat, jotka sitten yksilöt paukuttaa yksityiskohtaisiksi käsiksiksi ja siitä sitten valmiiksi televisioksi.
Enkä ihan äkkiseltään usko, että haluan tulla lukijana haastetuksi sillä tavalla, että luen sisäisesti skitsofrenista tekstiä. On tarpeeksi vaikeuksia jo näiden yhden auteurin teosten kanssa.
@dst: "Aika monen sanomalehden tilaajat ovat yhteisö vähintään siitä syystä, että he ovat suunnilleen samalta alueelta. ... Tai sitten kiinnostuksen kohteet yhdistävät heitä, kuten vaikka talouslehtien kohdalla."
Joo, mutta se yhteisö ei ole sanomalehdestä lähtöisin - se on nyt se pointti. Sanomalehti ei luo yhteisöä, mutta se voi mukautua yhteisön tarpeisiin. Toki lehden toiminnalla voidaan jopa vahvistaa yhteisöä, mutta yhteisön olemassa olo on tuskin riippuvainen lehdestä. Asia johon yhteisön jäsenet identifioituvat ei siis ole sanomalehti, vaan vaikkapa se alue - sanomalehti voi tietenkin omalla tavallaan edustaa aluetta, mutta se alue on se pointti. Se että ihmiset lukevat samaa sanomalehteä ei vielä luo sidosta heidän välilleen - epämääräinenkin alueellinen side voi puolestaan johtaa tähän. Toki yleisöjä voidaan jakaa leireihin (Kauppalehden ja Taloussanomien lukijat), mutta se ei kuvasta minkään tason keskinäistä sitoutumista. Toki sanomalehtien kannattaa perustaa kaikelle yleisölle avoimia kommentti- ja keskustelupalstojakin, mutta kokoonpanon nimittäminen lehden omaksi lukijayhteisöksi on hieman pullistelevaa retoriikkaa. Vaikka minä kommentoisin ahkerasti eri lehtien sivuilla, niin en minä laskisi itseäni mikään lehden lukijayhteisöön.
@suviko: Tarkoitatko tiedoilla dataa omasta lukukäyttäytymisestä? Ne onkin ehkä fiksuinta pitää suljettuun Jaiku-tyyliin vain hyväksyttyjen kontaktien tiedossa. Ja kaikkien kauraa tuollaiset viritelmät eivät koskaan tule olemaan - vaikka median kuluttaminen muuttuisi aktiiviseksi myös massakäyttäjien keskuudessa, niin käyttöosuudet jäävät varmaan silti marginaalisiksi per tiedotusväline.
Ja olisi kieltämättä kivaa nähdä toimittajia myös omien blogiensa ulkopuolella, mutta huomioiden suomalaisten blogien pienet yleisöt ja vielä pienemmän kommenttien seuraajamäärät, niin uskaltaisin epäillä touhusta saatavan (taloudellisen) hyödyn merkittävyyttä.
@MariF: Minä en ole vielä oikein päässyt jyvälle tuosta TalSan palvelusta, joten en oikein osaa sanoa siitä vielä mitään järkevää. Vaikka siellä on paljon tuttuja, niin en jaksa seurata heidän omasanailuaan siellä. Ehkä sivuilla voimakkaasti päälle puskeva TalSa-kehys tekee heistä jotenkin etäisiä verrattuna heidän omiin blogeihinsa. Minulle ei siis ole vielä ihan selvinnyt, että mitä etua bloggaajille on TalSan rajoitetussa alustassa? Tuoko sivusto bloggaajan imagoon jotain bisnes-uskottavuutta? Taloussanomien yhteydessä oleminen voi tietenkin olla etu jos haluaa tavoitella lehden lukijoiden huomiota.
@erkka, se on sekä että: lienee niin, että jokaisen paikallislehteä isomman magasiinin kohdalla lukijakuntaa ei enää varsinaisesti yhdistä mikään konkreettinen tekijä. Ei se silti tarkoita, etteikö tällainen isompi kuviteltu yhteisö olisi ihan yhtä validi.
Tietysti jos määritellään yhteisö niin, että sen pitää muiluttaa vastapuolen kannattajat itärajalle, niin harvalla lehdellä on yhteisö. (Aikakauspuolella saattanee onnistuakin.)
Heitetään peliin vielä Tiedotustutkimuksessa aikanaan lanseerattu käsite eli julkiso. Voisiko muodostaa jatkumon, jolle yleisö, yhteisö ja julkiso asettuvat vaikkapa nyt osallistumisaktiivisuuden tai muun sen kaltaisen tekijän mukaan?
@dst: Pitääpä kaivelle ko. numero ja pureskella julkiso-termin sisältöä. Jotain sen tyyppistä voisi olla hakusessa, sillä yhteisö-käsitteen venyttämisestä aiheutuu helposti ongelmia.
Ja kuten tuumailit, niin aikakauslehtien puolella voidaan ehkä päästä lähemmäs sellaista tilaa, jossa voidaan löytää jonkinasteista lehden kautta muodostunutta yhteisöllisyyttä. Siinä pitää vain olla varuillaan, ettei lehden lukijoista muodostu liian sulkeutunutta sisäpiiriä, joka torjuu n00b-lukijat. Esim. jonkun erikoisalaa käsittelevän harrastuslehden foorumilla uusi tulija saa helposti kettuiluryöpyn, että "tää juttu käsiteltiin jo numerossa kuokka/peruna".
Offtopic: oisko Dewey ensimmäisenä määritellyt julkison, kirjassaan public and its problems. Kaikkien yhteisöistä ja demokratiasta kiinostuneiden käsikirja...
203 comments so far
Ajankohtainen idea. Tyttäreni hakee paraikaa tet-viikon työpaikkaa. Tsekannut mm. medioita ja pohtinut millaisia duuneja siellä olisi tulevaisuudessa.
2 years, 3 months ago by Kitti
Entä katoaako paperinen käyttöliittymä?
2 years, 3 months ago by uutisakka
ei katoa, muuttuu vain ehkä elitistisemmäksi tuotteeksi. Ja visuaalisesti entistä houkuttelevammaksi.
2 years, 3 months ago by MariF
Taittajat katoavat, mutta paperilehti muuttuu entistä visualisemmaksi. Tässä on pieni ristiriita? Tämän ajatuksen perustelua kannattaa vielä miettiä.
2 years, 3 months ago by juvele
Siis sellaisen perustaiton tekijät katoavat, koska perusulkoasu menee ennakoivaan. Visualistit, ad:t, graafikot yms. tekevät sitten näyttävää erikoistaittoa.
2 years, 3 months ago by MariF
Hyvän taiton tekeminen kuuluu mielestäni ihan taittajan ammattitaitoon. Mutta voihan niitä toki kutsua visualisteiksi, jos haluaa ;)
2 years, 3 months ago by Perttu
Koulutuksessa voi olla ero. Perinteisesti sanomalehteä taittavat journalistit, jatkossa ehkä vaatii graafisen suunnittelun ammattitaitoa. Siis sellainen erikoisnäyttävä ulkoasu.
2 years, 3 months ago by MariF
Joskus taittaja ja visualisti asuvat samassa henkilössä. Tulevaisuudessa tämän hyyde/jekkuli-kombon jekkulilla on enemmän duunia tarjolla ja parempi liksa. Visu myy. See it, grab it, buy it.
2 years, 3 months ago by Kitti
Entäs valokuvaajat?
2 years, 3 months ago by PeterF
Sen, että sanomalehtiä taittavat ihmiset, joilla on kirjoittavan toimittajan tausta, valitettavasti kyllä huomaa aika helposti. Nimimerkillä Itsekin syyllinen.
2 years, 3 months ago by dst
@MariF, minkälaisia perusteluja sulla on paperisen käyttöliittymän katoamattomuuteen? Ja jos sanomalehdistä tulee elitistisempiä ja hienompia visuaalisesti, niin onko sanomalehti yhä sanomalehti? Mitäs, jos valtaosa kansasta hakee uutisensta ja ajankohtaisasiansa sähköisesti, niin pitääkö sanomalehden muuttua niin paljon, että se on jo jotain muuta? Enemmän: http://mattilintulahti.net/mediablogi/2007/08/02/yhteenveto-skenaarioita-mediasta-vuonna-2020/
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
Mitäs jos lehdistä tulee taustoittavampia, eli ne eivät yrittäisikään pysyä jyvällä uutisista? Eli analyysiä kaipaavat maksavat kunnon taustatyöstä. Onhan nytkin Euroopassa maita, jossa sanomalehtiä lukee vähemmistö enemmistön keskittyessä televisioon (Italia).
2 years, 3 months ago by nieminensundell
Suosittelen kirjaa Digitizing the news : innovation in online newspapers / Pablo J. Boczkowski. Cambridge (Mass.). MIT Press. cop. 2004. Tuota on tullut gradun lähteeksi luettua.
2 years, 3 months ago by Suviko
Jospa käykin niin, että minimalistisesta tekstistä tulee elitismiä, kun yltiövisuaaliset mediat ovat rahvaalle?
2 years, 3 months ago by nieminensundell
Mitä vähemmän ajankohtaisempi tarvitsee olla, niin sitä parempi paperilehdelle. Sähköistä mediaa vastaan paperisella ei ole mitään mahdollisuuksia ajantasaisuudessa jatkossa. No jos ei ole ajankohtaista asiaa, niin onko lehti sitten lähellä kirjallisuutta: taustoittavia juttuja, esseitä, novelleja, tietokirjoja jne.. Onko lehti enää lehti sitten ollenkaan.
Tässä keskustelussa pitää erottaa mediasisältö ja julkaisuformaatti erikseen, sanomalehtimäinen sisältö säilyy jotakuinkin, mutta formaatti ei ole paperi enää, koska paperilla on huonot ominaisuudet ajantasaisuudessa, linkittämisessä, päivitettävyydessä jne.
Ja ei kaikki taustatyö ja analyysi voi keskittyä ei-ajantasaiseen mediaan, tämä tarkoittaa väistämättä sitä paperilehti siirtyy marginaaliin. Monet väittävät vastaan, mikä uskoakseni liittyy siihen, että mielikuvitus ei riitä näkemään toiminnallisuuksia ja käyttökulttuuria verkottuneissa mobiililaitteissa 5-10v päästä.
Jos mulla olis tässä joku mobiililaite, johon päivittyis ajantasaisesti kaikki uutis- ja mediasiältö, helposti luettavaksi ja käytettäksi, niin mihin ihmeeseen minä sanomalehteä tarvitsisin. Ja nämä laitteet ovat ihan oven takana (miettii vaikkaa uusia ipodeja).
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@suviko, olenko linjassa Boczkowskin kanssa? En ole lukenut. Pitää yrittää saada jostain käsiin.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
Itsekin olen ajatellut muuttaa Hesarin tilauksen paperista sähköiseen. Mutta ei se multimedialaite tuota samaan kokemusta kuin sunnuntaihesari lattialle levitettynä :-) paperissa on emotionaalisesti nappaavia ominaisuuksia, ja siihen liittyy pitkäikäisiä käytäntöjä, joihin vanha väki on kiintynyt. kuten tuo sunnuntaiaamukäyttö.
2 years, 3 months ago by nieminensundell
Entäs sähköinen paperi? Kevyt, rullattava, taiteltava - päihittää imho kyllä kömpelöt kämmenlaitteet.
2 years, 3 months ago by virbana
@virbana. Kyllä, sitten joskus kun sellaista oikeasti on. Olen hieman skeptinen näiden teknologiaroadmappien suhteen. Elin edellisen multimediahypen 90-luvulla, ja silloin käytiin aivan samaa keskustelua kuin nyt tässä. Paperin piti hävitä, jne. Paperi itse asiassa lisääntyi. Katsokaa kaikenlaisten lehtien määrää.
2 years, 3 months ago by nieminensundell
Amerikan mediaviisaat ovat sitä mieltä, että siirtyminen paperista digitaaliseen vie viitisen vuotta. Sinä aikana moni perinteinen mediatalo tekee kuperkeikan. Jotkut tupsahtavat jaloilleen ja jatkavat digitaalisessa ympäristössä kuin YLE post-analogitaan jo viidettä päivää. Se, miltä digitaalinen lehti näyttää on pieni detalji, mutta käytettävyys ja tiedon luotettavuus ovat tärkeitä argumentteja. Häviääkö paperi kokonaan? En usko, sen rooli muuttuu ehkä kokoavaksi. Toisaalta tulevaisuudessa tieto verkossa voi olla hujan hajan, koska haku korvaa nykyisen luokittelun ja järjestelmällisyyden. Näkyyhän se tässä Jaikussakin. Jutellaan sinne tänne, olemme monessa meetissä samanaikaisesti.
2 years, 3 months ago by visualradio
Etusivua ei enää tarvita. Miltä näyttää houkutteleva digitaalinen lööppi? Kuudetta päivää kait se YLE porskuttaa. Paperinen lehti on kätevä, mutta sunnuntain Hesari vaatisi kahden metrin vapaan pöytätilan. Meillä se seilaa kahvipöydän laidalla ja nurkalla. Läppärit toimivat viiden vuoden päästä ubikisti ja ns. älykännykätkin ovat muuttuneet käyttäjäystävällisemmiksi.
2 years, 3 months ago by visualradio
@nieminensundell, kuvaamasi vahvuudet ovat selviä, mutta ei ne riitä kannattelemaan paperilehteä. Ei HS:n kannata painaa lehteä joka päivä, jos sitä luetaan pelkästään sunnuntaisin. Tätä itseasiassa tarkoitin marginaaliin siirtymisellä. Jos joku harrastaa museoautojen tuunailua ja siinä on emotionaalisesti nappaavia ominaisuuksia sekä on hyvin kiintynyt huviajelukäytäntöön, niin ei hän sillä museoautolla kuitenkaan töissä kulje.
Paperin ja sähköisen ominaisuuksia punnitsin: http://visiot.vuodatus.net/blog/537027 Olen odottanut kovasti vastaväitteitä vertailunasettelusta tai vertailun tekemisestä, mutta en ole niitä saanut :(
@virbana, sähköinen paperia tottakai, mutta se tulee myöhemmin kuin kätevät kämmenlaitteet tai oikeasti kätevät ja vaivattomat näytöt sisätiloissa. Siksi en nostanut sitä tässä esiin, koska olen havainnut, että mitä kauemmaksi tulevaisuuteen menee keskustelussa niin sitä paremmin keskustelu yleensä tyrehtyy. Onneksi virbana olet todistanut omalta kohdaltasi toisin esim. ideariihen puolella.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
meille tulee HS:n viikonloppupaperi+digilehti-tilaus ja se on havaittu oikein toimivaksi ratkaisuksi.
2 years, 3 months ago by samikki
Mediavallankumouksissa (ja nyt tarkoitan medialla välinettä enkä joukkoviestimiä) tuppaa yleensä käymään niin, että uusi tulokas valtaa alaa, mutta vanhatkaan eivät kuole pois. Pitäisin tätä ainakin keskipitkällä aikavälillä aika uskottavana skenaariona nytkin.
2 years, 3 months ago by dst
Ammattivalokuvaajilla on jo nyt aika ahdasta, kun innokkaat harrastajat työntävät bulkkia esiin puoli-ilmaiseksi wanna-be-asenteella. Sille kai ei voi enää oikein mitään (?).
2 years, 3 months ago by haloefekti
Sellaista päätelmää ei kannata ainakaan lähteä tekemään, että lehti selvisi radion tulosta, lehti ja radio selvisivät tv:n tulosta, niin kyllä lehti, radio ja tv selviävät internetin tulosta. Tässä ontuu oleellisesti se lehti, radio ja tv ovat kaikki julkaisuformaattina erilaisia, eivätkä voi korvata toisiaan. Internet taas pystyy korvaamaan kaikki kolme sekä tekemään vielä täysin uusia juttuja (esim. molemminsuuntainen viestiminen, personoitavuus, sosiaalisuus). Netti ei tarvitse mitään muuta kuin aikaa kehittyä.
2 years, 3 months ago by teroheiskanen
@samikki. juuri tuota ratkaisua harkitsen. @dst. juuri noin. ei joko-tai vaan sekä-että.
2 years, 3 months ago by nieminensundell
Sanomalehtitalot varmaan menettävät merkitystään, mutta tuskin toimittajat (tai toimittavat henkilöt yleensä). Näkisin hyvinkin, että nettiin muodostuu ammattimaisia ryhmittymiä, jotka välittävät tietoa, kommentoivat jne., ja ansaitsevat jonkinlaisen totuus-manttelin muiden silmissä. On kiinnostavaa, miten journalismin säännöt ja ohjeistot muokkaantuvat.
2 years, 3 months ago by virbana
Tero, pitkällä aikavälillä - kenties. Kenties, kun nettiä voi selata missä tahansa, milloin tahansa, millaisella laitteella tahansa. Kenties, kun nopeudet ovat kasvaneet, kun langattomia katvealueita ei ole, kun softa toimii helposti & luotettavasti. Et cetera ad nauseam. Paperi, radio ja tv ovat käyttöliittyminä aika vänkiä pitkälle tulevaisuuteen.
Se, että tiedotusvälineet monin paikoin eivät tiedä, mitä tehdä netillä, ei tarkoita, että intervep tulee ja voittaa kaiken nyt ja heti.
2 years, 3 months ago by dst
Eräät sanomalehtitalot ovat siirtyneet pelkästä lehdenteosta monimediataloiksi ajoissa, mutta osaavatko ne oikeasti webissä toimia, on sitten toinen kysymys.
2 years, 3 months ago by nieminensundell
Kiintoisaa, että näissä keskusteluissa jätetään (yleensä) aina huomioimatta paperin ei-painolliset fiitsörit, kuten arkistoitavuus (toistaiseksi paperi lienee vielä luotettavampaa), poltettavuus (sytytäpä e-paperilla saunanpesä), ubikki saatavuus+edullisuus (eristää seiniä, suojaa lattioita, jne jne - jos paperin käyttö painoalustana loppuu niin ihmiskunta tarvitsee näihin jotain muuta :). Vai olenkohan missannut jonkun teknologiavision?
2 years, 3 months ago by jmantere
Arkistoinnista: olen kerääjäluonne, minulla on vanha kiinteistö Viirilässä, jossa on paperiarkistoa omista touhuistani 70-luvulta alkaen. Yksilön näkökulmasta arkisto on rasite: en minä ehdi vanhoja kaivelemaan
2 years, 3 months ago by visualradio
@jmantere: Muutamat keräilyä harrastavat ihmiet ovat Flickrissä maininneet syyksi kokoelmasna dokumentoimiseen ja verkko-esittelyyn sen, ettei kotona voi pitää näytteillä kaikkia lelujaan. Jotakin on pakko pakata laatikoissa kellariin. Joko ongelma on tila, useiden esittelykaappien tjsp. puute, lapset tai lemmikit, mutta ratkaisu on siis olemassa.
2 years, 3 months ago by Suviko
Hmm... Musta olisi hauskaa kokeilla tilausmallia, jossa voisin merkata mitkä Hesarit haluan paperilla kotiin. Valitsisin päivät sen mukaan mitä liitteitä lehdessä haluan lukea ilmestyy ja milloin uskon, että mulla on aikaa perehtyä siihen isoon paperinivaskaan, joka ei ole kovin notkea ja mobiili. Mua myös kiinnostaisi miettiä miten voisi kehittää aikakauslehdille kierrätyssysteemin kerrostalokohtaisesti tai kauempana asuvien kesken. Haluaisin tilata joitakin kallita ulkomaalaisia lehtiä, mutta en raaski niillä hinnoilla. Jaetuilla kustannuksilla homma voisi toimia, kun kukin lukee lehteä vain muutaman päivän ja joku aina arkistoisi ne. Esimerkiksi mulla on Viiniä tallessa itsellä ja lainaan Mondoja kavereilta.
2 years, 3 months ago by Suviko
@virbana: Postinkantaja tulisi hulluksi satunnaistilausten kanssa :-)
2 years, 3 months ago by nieminensundell
@suviko Samaa olen mäkin miettinyt, tai itse asiassa mä haluisin tilata eri lehdistä vain tietyt osiot samaan "esineeseen", esim. kaikkien suomalaisten sanomamlehtien kulttuurisivut. Siis tällanen paperinen RSS-lukija-systeemi.
2 years, 3 months ago by virbana
@nieminensundell Huh? Nytkö mä sekaannun suvikonkin kanssa?
2 years, 3 months ago by virbana
Aaargh.
2 years, 3 months ago by nieminensundell
@virbana: Mun samankaltaisiin haaveiluihin Netvibes on ollut hyvä ratkaisu. Toisaalta, nykyisin huomaan saavani eniten tyydytystä siitä et asiat on paperilla lukiessani kolmea viikoittain ilmestyvää lehteä. Kanniskelen niitä mukanani kahta kerrallaan ja luen sen minkä ehdin jossain välisä. Mutta miksi kaikki ilmestyy perjantaisin? Pitäisi saada tipoittain lukusykliin pökköä pesään.
@nieminensundell: Logistiikka joo, mut senkin voi ratkaista. Nykyisin tulee viikonloppu ja satunnaisesti ostan muuten, et pelaa se tietty näinkin.
2 years, 3 months ago by Suviko
Voin vain kuvitella, miten mainosmyynti riemastuisi, kun miekin jättäisin urheilun, matkailun, kaupungin ja asumisen tilaamatta Hesarista.
2 years, 3 months ago by dst
@dst Luetko nytkin kaikki noi osiot, vaikket haluaisi?
2 years, 3 months ago by virbana
@virbana: Mut pointti oli et niiden osioiden mainostajat tekee sun lehdestä halvemman sulle. :)
2 years, 3 months ago by Suviko
Juu, mut eikös mainostaja maksa siitä, että joku lukee sen mainoksen? Jos mainostaja on valinnut kohderyhmäkseen sellaiset, jotka lukevat urheilusivut, niin mä olen jo silloin rajattu ulkopuolelle. Osioiden tilaaminen erikseen toisi ehkä tarkempaa marketingdataa?
2 years, 3 months ago by virbana
@virbana: Selailen velvollisuudentunnosta, harvemmin luen. Eli teknisesti ottaen mainostaja jää hyödyttä, kyllä, mutta mahtunen johonkin virhemarginaaliin. Mainoksiahan myydään sekä asemoituna että "tunkekaa johonkin" -periaatteella.
Ironista on, että olen mukana jossain hevonperseen Hesarin mainospaneelissa, kun minut puhelinmyyjä siihen kerran houkutteli. En ole ihan äsken enää jaksanut vastailla kysymyksiin siitä, että huomasinko C3-sivun alareunasta jonkun pötikän. Ymmärrän kyllä, miksi lehtitaloilla on eniten tietoa juuri mainosten eikä juttujen lukemisesta, mutta ottaa se silti pattiin.
Periaatteessa kai voisi argumentoida niinkin, että osioiden erottaminen olisi mainostajalle herkumpaa, mutta luultavasti nykytilanteessa toiset osiot subventoivat toisia.
2 years, 3 months ago by dst
Tässä keskustelussa on esitetty mielenkiintoisia näkemyksiä. Ympäristönäkökulma puuttuu. Paperi tuhoaa metsää ja sen tekemiseen ja kuljettamiseen tarvitaan paljon energiaa. Myös painaminen ja lehden jakelu kuluttaa yhä arvokkaamaksi tulevaa energiaa.
Paperilehden jakelu on kivikautinen menetelmä verkkolehden jakeluun verrattuna. Olen jo vuosia ollut ilman paperilehtiä ja saan herätä silloin, kun olen nukkunut tarpeeksi, enkä silloin, kun lehdenkantaja kolistelee postiluukkuani.
Vaikka luen vain verkkoletiä (tuotan myös: www.lasmak.com), en ole kokenut minkäänlaisia vieroitusoireita. Edes suhteellisen korkea ikäni ei ole ollut esteenä uuteen mediaan siirtymisessä.
Emmehän me enää käytä päreitä valaistukseenkaan, miksi käyttäisimme niitä tiedonvälitykseen.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Duh, koska se on siihen tosi kätevä?
Ekoargmentti on kyllä hyvä, siitä ei ole kysettäkään.
2 years, 3 months ago by dst
Tästähän sukeutui mielenkiintoinen keskustelu. Täytyypä laittaa essee verkkoon, kunhan saamme sen laadittua. Me viittaa siis viiden kirjoittajan ryhmään.
2 years, 3 months ago by MariF
@afreelunch: Sen verran sivuaride, että aloitin uuden jaikun tälle niin ei kaapata tätä keskustelua. :) http://suviko.jaiku.com/presence/11327523
2 years, 3 months ago by Suviko
Suomen Luonto -lehti järjestää äänestyksen vuoden 2007 haitakkeesta (http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/turhakeaanestys2007). Mielestäni Suomen Luonto -lehti on haitake, sillä se tuhoaa luontoa.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Edellisessä viestissäni puhuin haitakkeesta. Kysymys on turhakkeesta. Lähetin juuri Suomen Luonnonsuojeluliitolle seuraavan sähköpostiviestin:
"Ehdotan vuoden 2007 turhakkeeksi Suomen Luonto -lehteä. Siihen tuhlataan puuta, jota voidaan käyttää hyödyllisempiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi sen voidaan antaa kasvaa vapaasti luonnossa tai siitä voidaan valmistaa satoja vuosia kestäviä huonekaluja. Puun kaataminen, kuljettaminen, siitä sellun ja paperin tekeminen, paperin kuljettaminen, lehden painaminen ja jakelu kuluttavat paljon energiaa, josta suuri osa tuotetaan luontoa haittaavalla tavalla. Lukijat arkistoivat lehtiä lämmitettävässä tilassa, mihin kuluu myös energiaa.
Suomen Luonto -lehdelle on olemassa luontoystävällinen julkaisutapa: verkkolehti. Monilla lehden lukijoista on jo tietokone, jolla verkkolehteä voi lukea, sillä muutenhan Suomen Luonnonsuojeluliitonkaan ei kannattaisi pitää kotisivuja ja julistaa tätä kilpailua netissä. Kun tietokone on jo olemassa, sen hankinta ei aiheuta luonnolle lisähaittaa.
Voidaan väittää, että Suomen Luonto -lehden haitalliset vaikutukset ovat pieniä. Tämä lehden tulee kuitenkin olla esimerkkinä muille lehdille, sillä sitä tuottaa luonnonsuojelujärjestö.
Saattaa käydä niin, että Suomen Luontoa ei valita vuoden 2007 turhakkeeksi, sillä tällainen toimenpide vaatii todellista siviilirohkeutta. Silloin Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnalta putoaa aatepohja pois eikä se ole uskottava puhuessaan luonnonsuojeluasioista. Puheiden lisäksi tarvitaan tekoja. Suomen Luonnon nimeäminen turhakkeeksi olisi rohkea teko."
Katsotaan miten ehdotukseni menestyy äänestyksessä. En odota palkintoja, sillä voittanut ehdotus palkitaan rinkalla, retkikeittimellä ja makuupussilla, jotka minulla jo on. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että pelkät puheet eivät riitä vaan tarvitaan myös tekoja. Itse olen tuottanut verkkolehteä vuodesta 1999 lähtien ja vekkokirjoja vuodesta 2002 lähtien.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Seuraavaksi kotitehtäväksi jätetään verkkolehden todellisen ekologisen jalanjäljen laskeminen. Ensin tuotantovaihe eli suhteellisen lyhytikäisen ja huonosti vielä kierrätettyjen tietokoneiden komponentteihin menevien piin/silikonin, metallien ja muovien valmistaminen ja jalostaminen. Sit sähköntuotto ja -jakeluverkko ja päälle Intternetskun käyttö.
2 years, 3 months ago by Suviko
Eikö lehdet toimiteta, taiteta jne. joka tapauksessa sähköisesti? Mulle toivetuote olisi sanomalehden näköinen ja tuntuinen laite, johon jutut päivittyisivät verkkoa pitkin. Kytkisin "lehden" illalla verkkoon, ja aamulla siinä olisi uusin kooste tilaamistani lehdistä tai niiden osioista, aiheista, blogeista jne.. Sitten vain irrottaisin lehden, käärisin rullalle tms. ja ottaisin mukaani. Vrt. podcastit ja ipod. Halutessani kesken päivää voisin antaa sisällön päivittyä uudelleen tai ilmoittaa mulle päivityksistä.
2 years, 3 months ago by virbana
@virbana: Sähköistä paperia on kehitelty, sellaisiakin jotka reagois kosketukseen ja jotka vois rullata. Kuukkeloi kuvahaulla electronic paper ja vilkase joku artikkeli aiheesta. Kiinnostavia protoja kyllä.
Silti mä en ole kummallakaan kannalla yksioikoisesti, lopettamassa kuolleille puille lehtien tekemistä tai jatkamassa sitä ihan piruuttainkin. Vastustan fanaattisia mainospuheita tänä väärien ekoprofeettojen aikana. Printtituotetta voi kierrättää, vaikka bioroskien itse taitelluksi pussiksi, ja käyttää muillakin tavoin hyödyksi. Tietokoneiden kierrättämistä voisi huimasti tehostaa, jos tahtoa löytyisi.
2 years, 3 months ago by Suviko
@suviko Juu, sähköinen paperi on täällä pian, olen tutustunut toki aiheeseen.
Ekologisuudesta sen verran, että hyvä nyrkkisääntöhän on ne kolme ärrää: reduce, reuse, recycle. Eli ensimmäinen (ja tärkein) askel on kulutuksen vähentäminen (tässä tapauksessa paperin ja sitä kautta energian ja luonnovarojen kulutuksen vähentäminen). Se, että sanomalehden voi kierrättää roska-astiassa, ei tee paperisen sanomalehden käytöstä kestävää. Sanomalehden tehtävähän ei ole olla paperia, vaan välittää tietoa, ja sen voi toki tehdä monella eri tapaa. En ole suinkaan julistamassa tässä mitään täydellistä äkkikuolemaa paperisille lehdille, esitin vain, mikä mulle henk. koht. olisi mieluinen kehityssuunta. :)
2 years, 3 months ago by virbana
Jos meillä on tietokoneet esimerkiksi pankkiasioiden hoitamista, ostosten tekemistä yms. varten, koko tietokoneen ekokuormaa ei pidä kasata verkkolehdelle. Sitä paitsi samalla tietokoneella voi lukea kaikkia verkkolehtiä, mutta eri paperilehtiä ei voida painaa samalle paperille. Ja samalla tietokoneella voi myös lukea kirjoja sekä katsella televisiota ja radiota. Tämä vähentää kuormaa, kun joka tarkoitukseen ei tarvita eri laitetta.
Paperin kierrättäminen ei ratkaise ongelmaa, eikä ratkaise sähköinen paperikaan. Sehän ei ole paperia sen varsinaisessa merkityksessä vaan elektroniikkatuote, jota pitää verrata enemmänkin tietokoneen kuvaruutuun kuin puusta tehtyy paperiin.
Puheet näköislehdistä ja sähköisestä paperista tuovat mieleen lapsuuden, kun isä television osti. Silloin siitä käytettiin nimitystä näköradio.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Painotuotteilla on paikkansa, eikä varmaan ole suomalaisen metsän tuho se että ihmiset lukevat paperisia sanomalehtiä. Kyllä WC-visiitti kannettavan kanssa on edelleen pikkuisen outoa, kun taas sanomalehtiä lukevat melko useat ihmiset WC:ssä. ;) Itse tuotan lähinnä sähköiseen mediaan tavaraa(katso sanakirjasta kohta: Internet). Mutta suvun perinteet pitkälti paperituotteissa. Kyllä minä haluan lehteni tulevaisuudessakin paperilla, ellei joku keksi saman tuntuista sähköistä paperia.
PS. OLED tekniikoita odotellessa. ;) PPS. Ekologisuuden huipentuma tuskin on myöskään sähköinen paperi. Elektroniikkateollisuus ei yleensä ole puhtaimmasta päästä.
2 years, 3 months ago by PolarFox
wc-visiitti kannettavan kanssa on vähän hankalaa, mutta älypuhelimen kanssa ihan toimivaa.
2 years, 3 months ago by samikki
@samikki: Saako teillä edes mennä vessaan ilman älypuhelinta?
(I keed, I keed.)
2 years, 3 months ago by dst
Aina kun puhun paperilehtien häviämisestä, tuo vessajuttu tulee esille keskusteluissa. Senkö takia paperilehtiä pitää tehdä? Oletko PolarFox ihan tosissasi?
Koska minä olen näin vanha, olen nähnyt senkin ajan, jolloin paperilehden uusiokäyttö tapahtui huussissa. PolarFox, tuskin tarkoittat sitä.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Käyttömukavuus on edelleen tärkeä asia. Se ei muutu mihinkään, kyllä toimistot sylkevät vieläkin tajuttomat määrät paperia tulostimistaan vain sen takia että kaikki näyttötekniikat ovat "huonoja lukea" ja suurin osa asioista halutaan paperille. Eri syyt kuin minun lehdenluvussani, mutta käyttömukavuus on EDELLEEN tärkeä asia. Muuten olisi moni muukin juttu jo vaihtunut aikoja sitten uuteen.
2 years, 3 months ago by PolarFox
Jeff Jarvis on kirjoittanut pitkät pätkät otsikolla Newspapers in 2020 - http://www.buzzmachine.com/newspapers-in-2020/
2 years, 3 months ago by dst
Tiedotustutkimus 4/2006 oli kans Hannu Niemisen pääkirjoitus "Mediatulevaisuus 2030?"
2 years, 3 months ago by Suviko
Osuin tähän vähän myöhässä, mutta "Perinteisesti sanomalehteä taittavat journalistit..." kolahti. Journalistit ovat taittaneet vasta n. 15 vuotta (max), sitä ennen sisällön ja ulkoasun tuotto oli nimenomaan eri käsissä.
2 years, 3 months ago by map
Verkkolehden taittaminen on ihan erilaista kuin paperilehden taittaminen. Ensinnäkään verkkolehdessä ei ole palstatilarajoitusta vaan näyttö kelautuu yleensä alaspäin samalla tavalla kuin tämän keskustelun näyttö. Toiseksi taitto tehdään käytännössä jo silloin ja vain kerran, kun verkkolehden visuaalinen yleisilme luodaan.
Verkkolehdessä ei ole pulaa palstatilasta, mutta siinä ongelmana on tietotulva. Asiaa ja asiatontakin materiaalia syntyy aivan liikaa, jotta ihminen voisi sen kaiken omaksua tai edes löytää juuri sen, mikä häntä kiinnostaa.
Paperilehdessä hakuongelmaakaan ei ole, sillä lehtipinoista on lähes mahdotonta jälkikäteen löytää jotakin sellaista, jota ei ole tuoretta lehteä selatessaan lainkaan huomannut. Selailuvaiheessa huomatunkin jutun löytäminen jälkikäteen ilman netin apua on varsin epätodennäköistä.
Paperilehtien maailma on siltä ajalta, jolloin kaikki säilöttiin ihmisten päähän. Tulevaisuudessa tämä ei ole enää mahdollista eikä järkevää. Data kuuluu tietokantoihin. Päätä käytetään ajatteluun ja luomiseen.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
1) Kyllä verkkolehtikin pitää (pitäisi) taittaa joka kerta, sillä taittaminen ei ole mitään vapaata taidetta, jossa tavoitellaan pelkästään esteettisiä arvoja, vaan information designia. Se tarkoittaa, että joka kerta pitäisi miettiä, miten asiat esitetään.
2) Poynterin EyeTrackin mukaan ihmiset lukevat verkossa jutut huolellisemmin kuin paperilehdistä: http://www.ojr.org/ojr/stories/070414paul/ , kohta "Reading thoroughness". Varsinaisesti ongelma ei siis ole siinä, että toimittajat oksentaisivat liian pitkiä juttuja.
3) Paperilehtiä ei voi hakea, totta, mutta verkkolehtiä taas on monesti hankala selailla. Kun oli kahlannut Observerin alusta loppuun, tiesi ainakin silmänneensä kaiken mitä sieltä löytyy, mutta verkossa tuo on hankalampaa.
2 years, 3 months ago by dst
Ihan sellaisena henkilökohtaisena pointtina lukijan näkökulmasta (ottamatta kantaa ansaintalogiikkaan) näen mediafirmat ilmaisten RSS-virtojen tekijöinä joita sekoittelemalla "kansalaisjournalismiin" saan riittävän monipuolisen käsityksen maapallolla vallitsevasta tilanteesta.
@dst: kohta 3) Nyt olemme entistä tietoisempia siitä ettemme saa lukea kaikkia olennaisiakaan näkökulmia. Ennen se ei ollut näin ilmeistä, kuten sanoit tuosta mielikuvasta mikä syntyi suljettuasi lukemasi Observerin.
2 years, 3 months ago by haloefekti
Halo, no joo. En mie kyllä kuvitellut, että sunnuntailehden suljettuani tietäisin kaiken, vaan ihan että olin nähnyt kaiken, mitä sillä lehdellä oli tarjota.
2 years, 3 months ago by dst
@dst: samaa mieltä verkkolehden taitosta, sitä pitäisi olla. Tottakai automaattinen perusleiska on näppärää tekijän kannalta, mutta näyttää vaan aika tylsältä, eikä oikeastaan tuo varsinaiseen lehtijuttumaiseen uutismuotoon mitään uutta. Nyt jo kaistakin riittää vähän vaativammillekin kilkkeille. Visuaalisuus on yksi syy, miksi uskon paperilehtien kestävän vielä pitkään. Ja kun se nyt vaan on olemassa oleva ja toimiva käyttöliittymä, ei tarvitse latausta eikä mene rikki. Rinnalle toki tulee paljon muita käyttöliittymiä. Ehkä entisten aikojen latojien tilalla ovat tulevaisuudessa multimediataittajat, jotka muokkaavat lehdistä/videoista/infografiikoista/ -animaatioista versioita eri kaistanleveyksille ja erikokoisille näytöille, pienestä kännykästä 40-tuumaiseen hd-telkkariin jne.
2 years, 3 months ago by Perttu
@perttu: Paitsi, että taitto- ja käyttöliittymämahdollisuudet lisääntyvät, niin jo nyt olisi mahdollista tehdä nettiversiosta monipuolisempi. Esimerkki: suomalaiset verkkolehdet eivät laajasti ottaen ole lähteneet linkittämään jutuistaan lähteisiin tai ulkopuolisiin lisätiedon lähteisiin. Sillä saralla blogaajat loistavat.
2 years, 3 months ago by Suviko
@suviko: Jep. Edes yrityksen alkuperäisen tiedotteen linkittäminen olisi yritysuutisessa paikallaan. Ja esimerkiksi Flickrin jossain tapahtumassa paikalla olleiden ottamiin valokuviin ym. lähteisiin. Niinhän Gillmorkin sanoi, tuskinpa tapahtumapaikalla on ensimmäisenä lehtivalokuvaaja. Käytännössä taitaa kiire olla usein syynä, ettei lisälähteitä haeta ja linkityksiä tehdä.
2 years, 3 months ago by Perttu
@suviko ja @perttu: En kyllä oikein jaksa uskoa että toimittajat ovat niin kiireisiä että linkitykset sen takia jää laittamatta. Ei vaan haluta ohjata liikennettä muualle, joku ärsyttävä kultuurinen jäänne tai sellainen outo bisneslogiikka joka ei vaan avaudu mulle. Lehtien verkkosivujen kommentointikin on joskus tehty niin hankalaksi ettei viitsi sitten sanoa mitään. Edellytetään rekisteröitymistä (ja pahimmassa tapauksessa koetaan potentiaaliseksi asiakkaaksi jolle jälkikäteen kohdistetaan kaupallisia tiedotteita) tai se kommentointi teknisesti vaan on ala-arvoisesti toteutettu yms. Paluulinkkejä ei hyödynnetä vaikka juttu herättäisi keskustelua muualla jne.
Kuten Suviko sanoi bloggaajat ovat tässä suhteessa ylivoimaisesti parempia.
2 years, 3 months ago by haloefekti
Perttu: "Visuaalisuus on yksi syy, miksi uskon paperilehtien kestävän vielä pitkään." Verkkolehdillä on monta muuta ominaisuutta, jotka ylittävät paperilehden visuaalisuuden ja tästä visuaalisuudestakin voidaan olla eri mieltä. Nimittäin verkkolehden juttuun voidaan esimerkiksi liittää videonpätkä, mikä paperilehdessä on aivan mahdotonta. Suvikon mainitsema linkittäminen on myös tärkeä ominaisuus, jota ei voida toteuttaa paperilehdessä.
Verkkolehden tärkein ominaisuus on ohjelmoitavuus. Vaatii hieman mielikuvitusta ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa?
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Jossain vaiheessa visuaalisuus voi ylittää kaiken muun!
2 years, 3 months ago by map
Joo, mutta mun äitin tekee teidän äidin visuaalisuudet!
Vakavasti puhuttuna tällä hetkellä suomalaissa lehtitaloissa nettivideohömpötys on juurikin hömpötystä: hemmetin harvoin sillä on lisäarvoa ja kovin harvoin sillä on mitään arvoa yleensäkään.
Juttelin päivällä erään nimeltämainitsemattoman maakuntalehden kuvaajan kanssa, joka sanoi että pomontason ohje oli "älkää miettikö sisältöä, kunhan kuvaatte". Että näin.
2 years, 3 months ago by dst
Kuinka moni jättäis lukematta/tilaamatta aamuisen kotiin kannetun sanomalehden jos se näyttäis vielä paskemmalta kuin nyt? Siinäpä ennustettavaa...
2 years, 3 months ago by map
Nykyiset paperilehdet muuttuvat yhä huonommiksi. Negatiivinen kierre on jo alkanut.
Aluksi osa lukijoista siirtyy verkkoon. Lukijoiden mukana mainonta pakenee paperilehdistä. Se menee aluksi lukijoiden mukana verkkolehtiin mutta myöhemmin pakenee niistäkin.
Perinteisten lehtiyhtiöiden on tuotettava sekä paperilehteä että verkkolehteä rinnakkain, jolloin tämä on kalliimpaa kuin pelkän paperilehden tuottaminen. Talouden saamiseksi tasapainoon paperilehden laadusta on pakko tinkiä. Tämä taas johtaa siihen, että osa lukijoista siirtyy verkkoon jne.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Se verkkolehti menestyy, mikä osaa linkittää uutista koskeville taustatiedoille, mm. blogeihin ja kuviin. Niille sivuille palataan, mitkä toimivat hubeina taustatietoihin.
2 years, 3 months ago by PeterF
@Lassi: Siirryn vaihteeksi mielipiteiden puolelle, mutta minusta kyllä suomalaiset sanomalehdet ovat petranneet tosi monella osa-alueella: yritetään olla visuaalisempia, taustoittaa, olla paikallisia...
Mikä sinusta paperilehdissä on mennyt huonompaan suuntaan?
2 years, 3 months ago by dst
@dst: En nyt väitä että olisi pelkästään huonompaankaan mennyt... mutta tuo alkuperäisen lähteen toistelu sanasta sanaan ärsyttää kun on ollut jo viikon tietoinen että tällainen on alkuperäisessä paikassa (esim. ulkomaisessa lähteessä) ja sitten kaikki vuorollaan toistavat sen sanasta sanaan uudelleen. Ennen se ei ärsyttänyt kun ei ollut niin tietoinen mitä tuolla ulkona on.
Sitten tuo epämääräisyys. Toistellaan varmuuden vuoksi kaikenlaisia pointteja ettei astuta ainakaan mainostajien varpaille. Menee lässyttämiseksi.
Tiedon puute. Esitetään selvä asia jotenkin kyseenalaisena. Siis en nyt tarkoita esimerkinomaisesti vaikkapa kasvihuoneilmiötä, joka on laaja tieteellinen ilmiö vaan sitä yhtä käärmettä mikä löytyi. http://www.bjorksten.fi/blogi/tekstit/422.html
..ja sitten tämä yleinen keveneminen ja bimboilu.
2 years, 3 months ago by haloefekti
@lassimakinen: Toisaalta verkkolehtiä on ollut vaikea saada kannattaviksi. Millaiset ansaintalogiikat toimisi sun mielestä parhaiten suomalaisille verkkolehdille?
2 years, 3 months ago by Suviko
Olen samoilla linjoilla nimimerkki haloefektin kanssa. Alkuperäistä lähdettä toistetaan siksi, että omia tietolähteitä on liian vähän. Sopuli-ilmiö on entistäkin todellisempaa tänä päivänä. Myös viihteellisyys on lisääntynyt. Asiajutuissa painoa saavat rikokset ja onnettomuudet. Mainostajat ohjailevat lehden juttuja kohtuuttoman paljon.
Talouslehden toimittajana minua ärsyttää se, että pörssi on saanut liian suuren painon. Ihan niin kuin meidän jokapäiväinen leipämme olisi siitä kiinni, millä hinnalla joku aivoton sijoittaja ostaa Nokian osakkeita toiselta aivottomalta sijoittajalta tai kuinka paljon Nasdaq on notkahtanut ylös- tai alaspäin. Olen jopa kuullut väitteen, että sijoittamalla pörssissä suomalaisyhtiöiden osakkeisiin luodaan työpaikkoja. Niitä rahoja ei kyseinen yhtiö näe milloinkaan, joten se ei voi luoda työpaikkoja niillä.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@haloefekti: Totta, olen huomannut saman varsinkin New York Timesia lukiessa. Mutta paremmissa lehdissä ei ole tyydytty vain siihen kääntämiseen, vaan tarjottu lisäksi laajempi konteksti uutiselle eli mikä kehitys tähän tilanteeseen johti tai paikallinen (suomalainen) näkökulma aiheeseen.
"Ettei astuta mainostajien varpaille"? Anna jokin esimerkki tuosta epämääräisyydestä? Yritän saada kiinni mitä haet.
Keveneminen eli tabloidisaatio ei miellytä minuakaan maakuntien päälehtien kehityksessä. Eniten sitä harrastetaan onneksi liitteissä, jotka voi skipata. Jos niillä on tarkoitus taistella aikakaus- ja iltapäivälehtiä vastaan niin herää kysymys miksi yhden lehden pitäisi voida sisällyttää yhteen päiväpakettiinsa Kaikki [tm].
2 years, 3 months ago by Suviko
Kaikkein eniten muuten risoi se, kun 90-luvulla lehdet julkaisivat muka toimittajan omina juttuina säköpostissa kiertäneitä vitsejä. Nykyisin siihen ei ole millään lehdellä enää varaa. :)
2 years, 3 months ago by Suviko
Suviko: "Millaiset ansaintalogiikat toimisi sun mielestä parhaiten suomalaisille verkkolehdille?"
Parhaiten toimii tilaajamaksuihin perustuva lehti. Se tuottaa tietoa vain lukijoitaan varten. Mainostajat eivät sanele sisältöä.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@suviko: Esim. En tiedä johtuuko kännykkäsäteilyn uutisoinnin tyyli Nokian suomalaisuudesta vai STUKin asenteesta, mutta ulkomailla vaikutetaan huomattavasti halukkaammilta myöntämään että siinä voi piillä pitkän tähtäimen ongelma jo huomattavasti aiemmin kuin Suomessa, jossa ollaan oltu viimeaikoihin asti sillä kannalla että koska kaikilla on jo sellainen - mitään probleemaa EI VOI OLLA ;D. http://www.google.fi/search?q=molile+phone+radiation&sourceid=mozilla-search&start=0&start=0&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-a&rls=org.mozilla:en-US:official vertaa http://www.google.fi/search?q=k%C3%A4nnyk%C3%B6iden+s%C3%A4teily&sourceid=mozilla-search&start=0&start=0&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-a&rls=org.mozilla:en-US:official Samoin firmojen lehdistötiedotteet menevät läpi uutisina usein sellaisenaan (mukaanlukien hymistely ja hehkutus) =D
2 years, 3 months ago by haloefekti
Firmojen lehdistötiedotteet eivät mene läheskään yhtä kritiikittömästi läpi kuin ministeriöiden ja virastojen lehdistötiedotteet. Firmat sentään yrittävät edes pysyä totuudessa, sillä ne eivät halua pilata mainettaan. Toimittajat ovat allergisia mainonnalle mutta eivät valehtelulle.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@Lassimakinen: rohkenenpa olevani täysin eri mieltä. Kaupalliset 'tiedotteet' menevät varsin usein läpi täysin muokkaamattomana ja monissa lehdissä se on ihan käytäntö ja ne laitetaan esim. 'Uutisia'-palstalle.
Pikemminkin Suomessakin jotkut media/pr-toimistot ovat siirtyneet palstamillimetri-laskutukseen perinteisempien laskutusmallien sijaan.
2 years, 3 months ago by ubiq
@MariF: Tuo 'yhteisönrakentaja' kuulostaa aika laajalta toimenkuvalta. Jos sitä perataan hieman, niin joillain lehdillä on jo puolipäiväinen moderaattori foorumeita varten. Kyse ei ole pelkästä asiattomuuksien siiloajasta vaan myös potentiaalisten juttuideoiden yms. tunnistajasta.
Tarkentaisin myös avustajaverkostosta huolehtijan. Kyllähän siitä huolehditaan nykyäänkin,mutta ehkä enemmän siihen suuntaan kuin joillain lehdillä on jo nykyään lukijoiden / tilaajien tapahtumavastaava so. joku oikeasti miettii, miten avustajien olisi hyvä olla eivätkä vaihtaisi julkaisijaa. Ja tietysti miten avustavat ehdottaisivat enemmän juttuideoita. :-)
USA:ssa on käsittääkseni aivan arkea jo tietokonetaitoiset toimittajat tai hakkeri / nettiosaaja toimituksen tukena. Vastaa periaatteessa informaatikkoa / researcheria / taustatoimittajaa, mutta keinovalikoima on hieman erilainen.
Edelleen, USA-trendejä peilaten: ajan myötä jokainen toimittaja 'saa' osata paitsi blogata niin myös kuvata ja videokuvata sekä tuottaa podcasteja.
3D mallinnus-vaatimuksessa saattaa toki mennä vielä aikaa, mutta eipä ole nytkään haittaa, jos toimittaja osaa vääntää asiallisen avatarin vaikkapa Second Lifeen. ;-)
2 years, 3 months ago by ubiq
@kaikki: erittäin hyviä pointteja ja paljon. Pääsisiköhän näillä esittämään seuraaville Journalisminpäiville kollektiivipresentaation? :-)
Kooste omista ennakoinneistani (lehti, radio, tv):
ammattitoimittajan rooli suuntautuu taustoitukseen
ammattitoimittajan rooli suuntautuu uutiskommentteihin (ja viestimen blogeihin)
toimittaja 'saa' blogata / podcastata / kuvata / videokuvata
media joutuu painottamaan big-picturea (vaikka julkaisisi itse uutisen netissä)
spekulatiivisuus ja ennakointi kasvaa: mitä * ehkä * tapahtuu ja miksi
yleismedialla on miettimistä
media kehittyy hubeiksi ja aggregaateiksi netissä (jos osaa)
arkistot avautuvat ja rahoitetaan mainoksilla, välineestä riippumatta
arkistot paketoidaan: esim. alueuutisointi kännyyn asunnonostajalle
median tulot tulevat merkittävästi netistä eri päätelaitteissa
Itse asiassa kaikki nämä trendit ovat jo meneillään, se ne tunnistaa aika nopeasti tarkastelemalla.
Listaa voisi jatkaa, mutta tässä threadissa ei mielestäni ole kiinnitetty huomioita siihen, että osa ihmisistä ei vastaisuudessakaan halua / ehdi koostaa päivittäistä infoannosta, - kuten jaikuilijat :-) - vaan tekevät mielummin töitä fiidien seuraamiseen kuluvan ajan.
itsekin arvostan paperikäyttöliittymää joissain käyttötilanteissa ja olen arkistoinut printtiä jo parikymmentä vuotta. Kannattaa kuitenkin muistaa paperin varmuuskopioinnin työläys. ;-)
Lisäksi: internet ei tule minkään tilalle vaan tueksi. Ensi alkuun.
2 years, 3 months ago by ubiq
@lassimakinen. Käsitteet pepullaan. Kerro vällittömästi mikä pr-toimisto laskuttaa palstamillimetrien mukaan? Mediatoimisto on eri asia kuin pr- tai viestintätoimisto. Laskutus palstamillimetrien mukaan kuuluu mediatoimistolle, joka myös ostaa niitä palstamillejä ilmoituksille ihan normiteitä. Pr- ja viestintätoimistojen toimituksille välittämien lehdistötiedotteiden perusteella syntyneiden palstamillien perusteella laskuttaminen EI kuulu toimintatapoihin ja on ehdottomasti alan eettisten sääntöjen vastaista. Jos tiedät toisin, haluan kuulla todisteet välittömästi. Kiitos.
2 years, 3 months ago by Kitti
Kitti, osoitteesi oli väärä. Minä en puhunut pr-toimistojen laskutuksesta mitään, vaan siitä puhui ubiq.
ubiq: Jos tuntuu siltä, että kaupalliset tiedotteet menevät helposti läpi, pitää tarkastella koko yrityskenttää. Pörssiyhtiöiden tiedotteet menevät läpi, sillä pörssi on taloustoimittajien lempilapsi. Muiden yritysten, etenkin pienimpien yritysten tiedotteet eivät juuri milloinkaan mene läpi, ainakaan sellaisenaan. Tosin niissä on myös paljon ammattitaidottomasti tehtyjä tiedotteita.
Lisäksi vielä ubiqille: Tekemäsi teemalista on hyvä. Pieniä muutoksia tekisin mutta se on aika kattava. Tarkastelet asiaa ehkä hieman liiaksi nykyhetken perusteella. Lisää vähän mielikuvitusta, niin näet tulevaisuuteen.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@lassimakinen. Pahoitteluni. Niin monta kommentoijaa ja skrollattavaa pienestä mobiiliruudusta...
2 years, 3 months ago by Kitti
@ubiq: En ole vielä ehtinyt perata koko keskustelua. Mutta yhteisönrakentajan toimenkuva on varmaan jatkossa aika laaja. En tiedä tipahtaako se duuni yhdelle ihmiselle, ei varmaan, vaan sitä on tekemässä koko toimitus ja markkinointi. Eipä ole itsellänikään vielä ihan selvää kuvaa siitä, mitä nämä ihmiset tulevat toimituksissa tekemään. Poikkeaa kuitenkin paljon perinteisestä journalistisesta työstä, luulen ma.
2 years, 3 months ago by MariF
@eli ubiqille siis. Mikä pr-toimisto laskuttaa palstamillimetrien mukaan? Kerro heti, jos todella tiedät ja niin julkisesti väität. Asiahan ei jää tähän, jos sellaista tosiaan tapahtuu.
2 years, 3 months ago by Kitti
@lassimakinen. Hauska allergiadiagnoosi. Ei-kaupallisia tahoja pidetään usein turhankin kritiikittömästi objektiivisina/puolueettomina/tahtotilattomina lähteinä. Jokaisella on agenda. Sen rehellinen myöntäminen muuttaisi asioiden käsittelyä suunnattomasti. Loppuisi myös turha teeskentely ja päivittely "kamalaa, minuun yritetään vaikuttaa".
2 years, 3 months ago by Kitti
Yrittäjiä pidetään epärehellisinä ja virkamiehiä rehellisinä. Asia on usein toisin päin.
Esimerkki julkishallinnon valehtelusta: Kauppa- ja teollisuusministeriö väittää, että yrittäjien määrä suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan heinäkuussa oli 313.000 yrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä. Vastaava luku heinäkuussa 1989 oli 409.000. Miten tämä on saatu kasvamaan? Luvuista on poistettu maatalousyrittäjät, joiden määrä on vähentynyt. Näin edellisen hallituksen yrittäjyysohjelma saatiin tuottamaan "tuloksia".
Kaikki tärkeimmät lehdet julkaisivat tuon valheen tutkimatta asiaa tarkemmin.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Mikä oli tuon esimerkkini tarkoitus? Tämä keskusteluhan käynnistyi siitä, että MariF:n täytyisi tehdä essee aiheesta sanomalehtien tulevaisuus. Lehtien tulevaisuus on enemmän riippuvainen sisällön tasosta kuin tiedonvälitysmenetelmistä, mutta internet muuttaa lehtien toimintatapoja niin, että ne voivat tuottaa parempaa tietoa. Tässä keskeiset tekijät ovat kaksisuuntaisuus ja oligopolin häviäminen. Vanhat lehtitalot saavat kimppuunsa pieniä kipakoita kissaeläimiä.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@Kitti: peruutan kommenttini palstamillimetreistä, jos tarkastellaan asiaa ammatti-free lancena. Painobaarissa ja Bulen eteläpuolen baareissa kuultua jo vuosia sitten.
Sinänsä * jos * tällaista tapahtuisi, niin viime kädessähän kyse olisi osaavan tiedottajan ja vähemmän valveutuneen toimittajan kohtaamisesta. Ei markkinointiviestijääkään voi mielestäni tuomita siitä, että tekee työnsä hyvin, vaikka tämä nyt vähän lipsuu pääaiheesta.
Otan yleisestikin Jaikun pikemminkin kahvilakeskusteluna (aika laadukkaana sellaisena) kuin julkaisufoorumina, jossa kaikki faktat tarkistetaan ensin. Hyvä, että joku muistaa muistuttaa löysistä heitoista. :-)
2 years, 3 months ago by ubiq
@LasseMakinen: yritin tarkoituksella koota kauppalistaani hieman lähemmän tulevaisuuden realistisempia suuntauksia ihan vaihtelun vuoksi.
Jaikuilijoilla ei ole ideapulaa heitellä vuoden 2020 mediamaaston skenaarioita, hyvä niin. :-) Jos sikseen tulee, niin lokakuun alussa julkaistaan MikroBittissä kolumnini otsikolla "Kohti metaversea 2016", jossa liikutaan taas enemmän far-out-osastolla.
2 years, 3 months ago by ubiq
Tämä kai alkaa jo lähennellä ennätystä ainakin asiallisten jaikuilujen ketjunpituudessa - eivätkä yksittäiset entrytkään ole mitään onlinereita...
2 years, 3 months ago by jal
sanomalehden tulevaisuus on varmasti kompakysymys. nykyisiä sanomalehti olisi 20 vuotta sitten pidetty pitkälti jonkinlaisina esitteiden ja naistenlehtien välimaastoon tippuvina läpysköinä. varmastikin myös puhuminen sanomalehdistä yhtenä klönttinä vähän hämää. varsinkin kun Suomessa maksullisia kansallisia on yksi, ilmaisjakeluita useita, joita on vaikea erottaa toisistaan ja paikallislehdet ovat tehneet ihan ookoo tulosta viimeaikoina. esseessä pitänee kysyä ainakin:
-mitä kompetensseja ei amatöörimedialla ole eikä tule? -mitä resursseja ei amatöörimedialla ole eikä tule? -miten ajankäyttömme jakaantuu, eli kuinka paljon siitä jää sanomalehdelle? -miten yleiset muutokset julkisuuden ja yksityisyyden suhteessa vaikuttavat julkisuuteen ja siihen liittyviin liiketoimintamalleihin? -onko journalismilla, eli sisällön ja mainonnan sekoittamattomuudella niin suuri arvo, että dynaamiset ja kohdennetut mainokset ja kauppapaikat eivät tee journalistista mainosmiestä?
se miltä materiaaliltä lehti luetaan on varmasti aika irrelevantti. paitsi metsäteollisuuden näkökulmasta ja kuka niitä nyt kuuntelisi, eh. eikä sitä nytkin paineta pitkälti kivelle?
2 years, 3 months ago by mokka
Ei nuo Ubiqin ajatukset noista palstamillimetreistä ole ihan tuulesta temmattua. Tässä todisteita.
http://www.karihaakana.net/arkistot/2007/04/ostaisitkotaeltaemieheltae_i.html
2 years, 3 months ago by juvele
Minustakin väline on aika irrelevantti, asiasisältö eli "laatu" ja "relevanssi" ratkaisee, jos sanomalehdistä puhutaan. En itse asiassa näe suurtakaan eroa siinä, kun luen Hesaria, IT-lehtiä tai Economistia paperilla tai feedeistäni. Itse asiassa feedeistä luettaessa sisältö merkityksessä "teksti" ja "kieli" senkun korostuu. Kaikissa tapauksissa olen asiakas, jos lehti puhuu minulle merkityksellisistä asioista oivaltavasti ja selkeästi. Tietysti myös arvomaailma vaikuttaa, eli libertaarina luen suomalaista konsensusmediaa aika pitkin hampain...
2 years, 3 months ago by gatestone
@mokka just hyvät pointit. Hesari näyttää panostavan paikallisuuteen ja on jo muuttumassa tapahtumien ja juttujen tuottajaksi. Esim. Läskikapina, Oma kaupunki juttusarja keväällä, Kaisaniemen puiston kehityskeskustelut ja tapahtumat just nyt.
2 years, 3 months ago by pe3
BTW sanomalehden toimittaja muuten tekee ennen kaikkea ratkaisuja siitä minkä kokoisia mistäkin jutuista tulee ja miten ne järjestetään. En näe tietsareiden ja automaation korvaavan ihmistä tässä.
2 years, 3 months ago by pe3
@gatestone, juvele, ubiq: tästä keskustelusta tulee auttamatta mieleen Wikipedian Jimbon väite siitä, että wikipedia tulee voittamaan googlen, koska google on markkinointia ja wikiepdia tietoa. sekä Benklerin ja Carrin veto siitä, kumpi voittaa: maksettu vai amatöörisisältö: http://en.wikipedia.org/wiki/Carr-Benkler_wager @pe3: just niin, tällaisiin "paikallisiin spektaakkeleihin" bloggaajat (tai miksi heitä nyt tulevaisuudessa kutsutaankaan) tuskin pystyvät, ne vaatii muskelia.
2 years, 3 months ago by mokka
@Roope: Paikallislehdet tuskin ovat tehneet hyvää tulosta, maakuntalehdet kylläkin. Siinä on aika iso ero, noin niinko toimituksen ja lopputuotteen koon sekä laadun kannalta.
@Gatestone: Minullekaan ei ole paljon väliä sillä, mistä juttuni luen (paitsi että New Yorker on junassa kätsympi paperisena). Mutta entä ei-atk-sukupolvet? Muuttaisivatko he tapojaan – vai jyräävätkö risc monitorin vasemman yläkulman nuoret kaiken muun?
Ja yleisesti siitä sanomalehtien tulevaisuudesta on kai turvallista peesata Gillmoria, jonka linja on, että journalismi selviytyy, mutta sanomalehdet? Kuka tietää.
2 years, 3 months ago by dst
Ne ihmiset jotka stressaantuvat tietotekniikan yleistymisestä yleensäkin (esim. osa varttuneista) haluavat jatkaa vanhaan tyyliin loppuun asti, lehdenlukuakin.
2 years, 3 months ago by haloefekti
On täydellinen harhakäsitys, että korkeaan ikään eläneet ihmiset eivät halua lukea lehteään verkosta. Minun verkkolehdessäni (www.lasmak.com) on yli 70-vuotiaita lukijoita. On ollut jo monen vuoden ajan, sillä lehti perustettiin vuonna 1999. He eivät ole tietotekniikkaan vihkiytyneitä. Sisältö ratkaisee. Myös järjestelmän pitää olla yksinkertainen ja häiriötön. Nämä ihmiset eivät siedä vilkkuvaa mainoröykkiötä vaan mieluummin maksavat lehdestään. He odottavat palvelua.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Olen @LassiMakinen kanssa samaa mieltä. Meissä on nykyään niin paljon lisäaineita, että viimeinen myyntipäivä on entistä kauempana tulevaisuudessa. Marimenkon Paakkanen käynee esimerkistä. Still going strong. Jaikuuko paakkaska? Siinä ois hyvä vastaveto ikärajojen asettajille. Moni 30:nen yrittäjä haluaa eläkkeelle, mutta Paakkanen keikkuu Marimekon johdossa, vaikka mittarissa on paljon kokemusta, piikkikorkokengät ja mustia asusteita.
2 years, 3 months ago by visualradio
@lassimäkinen ja @visualradio: Niin väärinkäsitysten välttämiseksi... en tarkkoittanut mitään ikärasistista. Olen nääs itsekin ns. "varttuneenpaan ikään" päässyt naishenkilö. =D Osalle väestöstä on kuitenkin tietotekniikan yleistyminen yleensäkin joko stressitekijä tai heitä ei se vaan kiinnosta.
2 years, 3 months ago by haloefekti
@haloefekti ja @LassiMakinen, on totta, että jotkut inhoavat näppäimistöjä ja kuvaruutuja, mutta hirveä harppaus on tapahtunut 20 vuoden aikan ja etenkin laajakaistan lisääntymisen jälkeen. Tunnen paljon myöhäissyntyneitä käännynnäisiä, jotka käyttävät tietotekniikka, jota ATK:si kutsuttiin historian hämärässä, arjessa.
2 years, 3 months ago by visualradio
lol @ sanomalehden kuolema... taas.
Jos ette olleet hereillä, niin kaikki "käyttöliittymämahdollisuudet" ja multimediat kokeiltiin jo kertaalleen vuosituhannen vaihteessa Heavy.comin ja muiden toimesta. Toimii osaltaan, mutta osaltaan vaatii ihan liikaa kognitiivista panostusta kun haluaisin vain lukea uutiset ja keskustella samalla avokin kanssa.
Lisäksi se, minkä lähes kaikki missaa totaalisesti tällä hetkellä on itse teknisesti ja sisällöllisesti pätevä sisällöntuotanto. Se "sinnepäin roiskiminen" ei vaan toimi, varsinkin kun iso osa kulutttajista tekee jo samaa Youtubessa ja blogeissa.
Eli vaikea uskoa, että hyvin toimitetty sanomalehti alá Guardian, NYT, ja toisinaan jopa HS tulisi kuolemaan sähköisen median alle. Kyse on ehkä enemmänkin eri medioiden yhdistämisestä tiedon ja sen tarpeen mukaan– lehden nettiversio tarjoaa ne tuoreimmat uutiset, ja paperi taustat sekä isot viivat.
2 years, 3 months ago by samin
Ja ainahan ne voivat jaella Princen ceedeitä lehtien mukana. Presto! Ala pelastettu!
2 years, 3 months ago by tolonen
Paniikkimieliala alalla näkyy kyllä varmasti lisääntyvänä "BB-Einari pieraisi ja muut lähtivät huoneesta"-tyylisenä "journalismina"... Toivottavasti tokeentuvat pian.
2 years, 3 months ago by tolonen
Hipitihoppiskenessä on jo Syvällä Pelissä...
2 years, 3 months ago by tolonen
http://www.myspace.com/syvallapelissadvdmagazine
2 years, 3 months ago by tolonen
Säästetään puuta, tehdään lehti muovista!!!
2 years, 3 months ago by map
@ viilee: noita multimediapläjäyksiähän on tullut lehtien mukana jo pitkään. Mä en vaan ymmärrä miten ne eroaa hyvistä toimituksellisista verkkojulkaisuista– jälkimmäisessä ei vaan tarvi niitä öljytonneja.
2 years, 3 months ago by samin
Juu, itsekin olen ilokseni huomannut että Hesari on ottanut tuollaisen aktiivisen keskustelunherättäjän roolin oikeuttaakseen olemassaolonsa. "Valtakunnan päälehdestä" enemmän Helsingin tulevaisuutta pohtivaan ja jopa ajavaan mediaan (esimerkkkinä juuri tuo Kaisaniemi-keskustelu ja tuo tutkimus siitä, että Espoosta ajavat kansoittaa länärin jne.) Lehti on samalla saanut vähän lisää ryhtiä.
New York Timesissa on ollut vähän samanlainen meininki menossa kun menivät ostamaan (tai miten nyt homman hoitivatkaan) Freakonomicsin pojat virallisiksi bloggaajikseen. Usein bisneksessä markkinoita järisyttävän muutoksen tai teknologisen murroksen povataan tarkoittavan loppua ns. vanhalle kaartille, mutta totuus on että usein ne on ne vanhan kaartin tyypit jotka lopulta hyötyy uudesta murroksesta eniten ja nousevat murroksesta voittajina. Mediassa saattaakin käydä juuri näin.
2 years, 3 months ago by kungfiske
Wikipedia, tahi tarkemmin Wikimedia, tahi tarkemmin www voittaa. :-)
2 years, 3 months ago by teemul
@juvele ja ubiq. Joo. Enpä taida sanoa paljon muuta metelistä, kuin että kuuluu eri skeneen. Ja jokainen saa puolestani täysin vapaasti ampua ihan itse omaan jalkaansa.
2 years, 3 months ago by Kitti
Aina tällaiseen keskusteluun tulee joku viilee, joka vie ihmisten mielenkiinnon. Palauttaakseni keskustelun asialinjalle nostankin nyt esiin sisällön tuottamisen nimettömästi ilmaisilla sivuilla. Tämä johtaa tietotulvaan.
Tulevaisuudessa suurin tietoturvaongelmamme on tietotulva. Hömppäsisältöä syntyy niin paljon, että ihmiset eivät sitä enää hallitse. Eivätkä hallitse hakukoneetkaan.
Osallistun tämän Jaikun keskusteluun, koska kerään kokemustietoa juuri em. asiasta. Mr. viileen puheenvuorot ovat hyvin opettavaisia.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Täyttä bullshittiä ei pystytä hallitsemaan, mutta anonyymin tai nimimerkillisen tiedon merkitys voi silti olla suuri. Sosiaalisten verkkojen luontiin tehdyt julkaisut(Web 2.0 jos ollaan trendikkäitä) luovat myös "Luottamuksen verkkoja" jolloin jo luotetuksi lähteeksi todetun henkilön tuttavat saavat samalla myös tietyn luottamus-statuksen. Mielestäni tiedon demokraattisuus ja sillä että jopa minä kotoani pystyn tuottamaan hömppää nettiin, on suuri vaikutus siihen miten ihmiset saavat tietoa ja mistä asioista. Joku "journalisti" joskus haukkui juuri hömppätiedon tuottajat ja sanoi että vain "oikeaan lehdistöön" voi luottaa. Taisipa joku taiteilijakin sanoa että verkko on tehnyt julkaisusta liian helppoa ettei taiteilijoita enää kohta sen takia ole. Mielestäni sillä että tavalliset ihmiset tuottavat välillä tekstiä ja kuvia asioista joista media ei ole kiinnostunut, niin siinä on internetin tarjoama pelastus. :)
Niin tuosta hömppäsisällöstä vielä. Muistakaa että sisältöä voi lajitella myös lähteen mukaan, kyllä se on hallittavissa. Enkä yhtään epäile etteikö näillä "Web 2.0"/Sosiaalisilla sovelluksilla pystyttäisi luomaan materiaalin lähteiden luottamusverkkoa.
2 years, 3 months ago by PolarFox
Mjoo. Jussi T. Koski manasi perhanaa infoähkyn muodossa vuonna keppi ja talja ja termi omaksuttiin innolla suomalaisissa kasvatus- ja kulttuuripiireissä. Itse en ole tainnut pystyä koskaan omassa netinkäyttöhistoriassani a) suodattamaan b) saamaan kalaa niin tehokkaasti kuin nyt deli/rss/Jaiku/Digg etc. kombinaatiolla.
Suodatus on onnistunut niin hyvin, että piti jopa liittyä Jaikun Big Brother-kannuun, että tietäisi mistä keskimäärin puhutaan, koska BB-uutiset eivät muutoin läpäise kalaverkkoa.
Toisaalta myönnän auliisi, että kalaverkkoni on aiempaa huomattavasti riippuvaisempi muiden ihmisten kalavalinnoista, kollektiivikiitos tässä muun muassa @Suvikolle ja @Tuijalle ansiokkaasta filtteröinnistä. Pyrin itsekin jakamaan saaliini netistä. :-)
Itse oletan, että tähän suuntaan ollaan menossa: toisaalta valtaisaa striimiä suodatetaan joukkoälynä, kuten Digg, toisaalta yksilötasolla, kuten del.icio.us. Lisäksi nousussa on muitakin (mekaanisia) menetelmiä. Totta kai ns. medialla eli toimittajillakin on oma (perinteinen ja vaikuuntuntu) merkitys suodatuksessa, mutta Digg / yksilöt suodattavat niistäk,in parhaimmiston.
Pitäisi mennä kertomaan lähiaikoina intranetin mahdollisuuksista. Pidän selvänä, että jokainen järkevä yritys ottaa käyttöön intranetissaan työntekijöiden / muun viiteryhmän kollektiivisuodatuksen itselleen relevantista informaatiosta.
Yksilötason suodatuksella ei pysty enää datamäärien vuoksi seuraamaan mielekkäästi kaikkea, mutta erityyppisillä suodatusmalleilla jää toisinaan jopa aikaa kuunnella podcastia - mikä sinänsä on radion tapaan aika epäekonominen informaation välitysmuoto.
2 years, 3 months ago by ubiq
@LassiMakinen. Eikös Negroponte joskus samoihin aikoihin Jussi T.Kosken infoähkyn kanssa popularisoinut ajatuksen siitä, että metatiedon arvo kasvaa tiedon digitalisoitumisen myötä. Wow!
Sisällön tuottaminen vapaaehtoisesti ja nimettömästi ilmaisille sivuille edellyttää myös, että sivustolla toimii "wannabe kirjastonhoitajia" jotka järjestävät ja fillteröivät tietomassoja. Suuriosa tiedon järjestämisestä ja fillteröinnistä voidaan tehdä automaattisesti (feeded, kaverisuositukset, luottamusverkot jne.) mutta luultavasti myös jatkossa tarvitaan näitä työnsankareita jotka laittavat Wikipedian kielikoodit oikeaan järjestykseen miljoonille wiki-sivuille ja vaativat kirjoittajia liittämään juttuihinsa lähdeviitteet.
Anonyymillä tiedontuottajalla voi myös olla journalistisia periaatteita kuten lähdekritiikkiä ja läpinäkyvyyttä. Näiden toteuttaminen ei välttämättä edellytä että tiedon raportoija kertoo yleisölle kuka hän luonnnollisena henkilönä on. Kaiken digitalisoitumisen myötä tietojen todenperäisyys voidaan nimittäin tarkistaa ilman, että tiedetään asiasta raportoivan ihmisen henkilöllisyys.
2 years, 3 months ago by teemul
@teemul Hyvä että joku osaa kirjoittaa tekstiksi sen mitä minä ajattelen. :)
Näitä luottamusverkkoja käytetään jo digitaalisten allekirjoitusten laadun varmistamiseksi ilmaisissa palveluissa. Siis niissä joissa ei joku operaattori isolla rahalla lupaa että tieto on paikkaansa pitävää. Vai onko nykyään iso yhtiö(mediatalo tms.) ainoa johon voi luottaa?
2 years, 3 months ago by PolarFox
Filttereitä on paljon, mutta jonkun pitäisi suoltaa sinne sitä filtteröitävääkin.
2 years, 3 months ago by dst
Filtteri on itse asiassa vähän eri asia. Se on tyhmä. Mä kaipaisin itseni ja valta-internetin väliin jonkun älykkään aggrekoijan joka koostaa kaikesta noisesta mulle sopivan ja tärkeän kokonaisuuden. Eli filtteri = passiivinen, aggrekoija = aktiivinen.
Mä näen nimenomaan näissä älykkäissä "tiedonhoitajissa" valtavan tulevaisuuden ammattiryhmän.. tavalla tai toisella.
2 years, 3 months ago by samin
Oliskohan jonkun aika perustaa kanava tälle keskustelulle?
2 years, 3 months ago by pe3
"feedjockey" on siis tää aktiivinen filtteröijä.
Jaiku + siihen tiettyjen kavereiden delicioukset on aika hyvin ajanut mulle tätä asiaa. nyt jos on pidempään poissa riiderin äärestä niin melkein mielummin laittaa et "mark all as read", poimii kavereiden deliciouksesta ne parhaat ja aloittaa feedien lukemisen puhtaalta pöydältä. melkein =P
2 years, 3 months ago by kungfiske
viilee - periaatteessa joo. "Toimittaja", joka on perillä omasta erikoisalueestaan. Esmes journalistiikan periaatteet ja kirjoitustaidon omaava kaupunkikulttuurista diggaava ihminen. Ideaalimaailmassa ja pörhösissä pilvissä korvaus vois hoitua pay-as-read mikromaksuilla :)
2 years, 3 months ago by samin
@kungfiske: filtteröisitkö mulle tämän keskustelun? Tai @MariF sen sinun esseen saisi sitten luettavaksi... ;)
2 years, 3 months ago by pirita
M'olen edelleen sitä mieltä, että Suomen kokoisesta maasta potentiaalisia suodattajia löytyy jo nyt aika paljon, mutta alkupään tavarantuuppareita on aika vähän.
Jos vaihdetaan skaalaa vaikkapa kansainväliseksi vimputinuutisoinniksi, niin yhtäkkiä meillä onkin hirveä lössi blogottelemassa Applen uusimmasta iHmeestä. Eri ongelmia ovat nämä.
2 years, 3 months ago by dst
...miksi suodatettavan tiedon pitäisi olla pelkästään lokaalia?
2 years, 3 months ago by samin
@dst: omasta mielestäni Suomessa on - varsinaisen median lisäksi - ihan kohtuullista blogien omaa uutistuotantoa / kirjanmerkkejä. Sinänsä on totta, että bloggaajiakin vaivaa sopulointi - joka blogin on päästävä esittämään oma näkemyksensä - mutta sama koskee mediaa. Ja tietyssä mielessä 'uutiset' syntyvät siitä, että samaa teemaa toitotetaan joka tuutista. Tai kääntäen: jotkut asiat nousevat esiin lähes kaikkialla uutis/blogikriteeristöjä noudattaen.
2 years, 3 months ago by ubiq
@samin: Ei tietenkään pelkästään lokaalia. Sanoin vain, että eri ympäristöissä ongelmat tiedonhankintaketjuissa kohdistuvat eri paikkkoihin.
@ubiq: Ka onhan sitä, mutta väittäisin kyllä (jälleen Stetson-Harrisonina) että melkein minkä tahansa kunnan alueella kaupalliset tiedotusvälineet pieksevät vapaaehtoiset kansalaismediat tiedonhankinnassa, -jalostamisessa ja -levittämisessä.
Keskustelua kyllä syntyy, mutta kuka soittaa virkamiehelle tai poliitikolle kysyäkseen, miksi asia X on näin? Tiedän, ettei kaikki journalismi tiivisty paikallisuutisointiin, mutta epäilen, että Nielsenin 90/9/1-sääntö pätee tässäkin.
Tästä väännettiin taannoin Blogistanissa, ks. esim. http://pohdiskeleva.liftari.org/2007/08/31/viimeinen-osa-kansalaisjournalismin-rappiosta-mainos-ii/
2 years, 3 months ago by dst
Tiedoksi, että tulen käyttämään tässä keskustelussa esiin tulleita ideoita omassa esityksessäni, luonnollisesti krediitit kirjoittajille antaen. En usko, että kenenkään yksittäisen gurun haastattelulla olisi tullut näin paljon hyviä näkemyksiä siitä, mihin suuntaan sanomalehti muuttuu.
2 years, 3 months ago by MariF
Tietotulvaa voimme välttää vain toimittajien ammattitaidolla. Kaikesta siitä kansan kohinasta, jota nettiin työnnetään, on saatava jonkinlaista jäsennettyä yhteenvetoa. Esimerkiksi MariF on jo vaikeuksissa tämän keskustelun ajatusten yhdistämisessä esseeseensä.
Tärkeätä on myös huomata, että toimittajan työtä ei kukaan voi tehdä ilmaiseksi. Me voimme täällä Jaikussa kirjoittaa ihan huviksemme, mutta jostakin meidänkin on leipämme ansaittava, niin myös toimittajien. Ammattimaisia toimittajia tarvitaan siis jatkossa sitä enemmän, mitä enemmän tänne nettiin tulee dataa.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
Toinen "Hyvä" systeemi keskustelujen moderointiin on slashdotorg) Tyyliin karma-pisteet ja niiden avulla moderointi. Toimii melko hyvin. Yhteisön tärkeänä pitämät kommentit pysyvät näkyvissä. Ammattimaisia toimittajia tullaan tosiaan tarvitsemaan. Mutta esim. täällä Porissa alkaa AMK:n pyörittämä internet-tv kanava johon materiaalia voivat tuottaa opiskelijoiden lisäksi myös muut tahot. mukaanlukien amatöörit. popula.tv) Normaalien ihmisten tuottamalle tekstille on kysyntää, niin myös toimittajien kirjoittamalle tekstille. Tasa-arvon riemuvoitto on se että ketä tahansa voi tuottaa sisältöä, ja internetin kokoaja palveluiden myötä blogeista yms. tulee kansan tajunnanvirta. Itse katson maailmaa lähinnä kameran objektiivin lävitse, mutta kai se tekee sitten minusta yhden kansan tuhansista silmistä. PS. Ammattikuvaajat ovat röyhkeitä. Jos löydät hyvän kuvakulman tapahtumaan niin eikö tämä ammattilainen syöksy sieltä suoraan selkä edellä kameraani päin että pääsee samaan kohtaan. ;)
2 years, 3 months ago by PolarFox
Nyt viilee puhuu asiaa. Blogit (= kolumnit) voivat olla alustuksia ja niiden jälkeen tulevat kommentit jäsentynyttä keskustelua.
Miten sitten asiattomuudet pidetään pois keskustelusta? Keskustelijoiden rekisteröityminen ja puheenvuorojen esittäminen rekisteristä automaattisesti tulevalla nimellä puhdistaa puheenvuoroja kummasti. Ja moderaattori (= puheenjohtaja) tarvitaan myös.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
En usko et moderoidussa/rajatussa Jaiku-keskustelussa on mitään sen ihmeempiä kommervenkkejä kuin reaalimaailman keskustelutilaisuuksissakaan. Tarvitaan aihe, moderaattori ja työkalut sekä keskustelijat että sovitut / keskustelun edetessä muotoillut käytösmallit. Yksi haaste varmaan tulee olemaan keskustelijoiden puheenvuorojen vuorotus siten, että dialogi pysyy kasassa. Jaikuhan ei nykyisellään tue eri keskustelusäikeitä kovin hyvin - ainakaan niin että niitä pystyisi itse arvottamaan vaivattomasti.
Yksi vaihtoehto voisi olla dedikoitu kanava, missä on rajoitetut puheenvuorot + alustukset (jaikut) ja avoin keskustelu niiden alla (kommentoinnit). Puheenjohto ja moderointi on silti pieni ongelma...
2 years, 3 months ago by samin
Pystyykö ihmisten välinen tietojenvaihto samaan kuin staattisesti sisältöä tuottava lehdistö? Melkein kaikkien lehtien sivuilla on nykyään uutisten kommentointi. Varsinkin aiheissa kuten Urheilu, talous ja kotimaan politiikka, löytyy usein asian_tuntijoita riittävästi kommentoimaan asiaa.
Keskustelut ovat asia sikseen, mutta sisällöntuotannon puolella uskon amatöörien pystyvän samaan kuin ammattilaisten, ei kuitenkaan yhtä hyvällä onnistumisprosentilla. Mutta Blogeissa riehuvaa keskustelua yleensä ohjaa artikkelien linkitys. Huonot kirjoitukset yleensä jäävät omaan arvoonsa eivätkä nouse yhteisön kiinnostuksen kohteiksi. Jaikussa kiinnostuksen määrää pitkälti kommenttien määrä ja aiheen päätyminen Explore sivun sivupalkkiin. :)
2 years, 3 months ago by PolarFox
Miksette perusta ihan tavallista keskustelufoorumia Jaikun rinnalle?
2 years, 3 months ago by virbana
@kaikki: kieltämättä keskustelu hieman hajoaa - positiivisesti - tässä threadissa, mutta ääh, eihän ravitsemusliikkeissäkään linnottauduta eri nurkkiin moderoitavaksi vaan yleiskeskustelu isossa seurassa velloo miten sattuu ja jokainen noukkii omasta mielestään mielenkiintoiset kommentit, vastaa niihin ja syntyy samanaikaisia alakeskusteluja etc.
Jaiku on just hyvä verrattuna perinteisiin foorumeihin / purkkeihin / BBS-ratkaisuihin * ja * online-osallistumista vaativiin kanaviin. :-)
Sinänsä olisi kyllä eri etevää saada vastattua yksittäiseen Jaiku-kommenttiin - joka ei ole aloittanut keskustelua - ja olisi täppä, jota vääntämällä voisi avata yksittäisen kommentin kommentit (vrt. monet foorumisoftat).
@dst: jep, alueellisella kaupallisella medialla on vahva rooli ja uskon että kasvaa, mutta tsekkaa netistä NopolaNews - toimittajina 5 % kyyjärveläisistä. Ei huono.
@MariF: tämä threadihan on crowdsourcingia ja ongelmanratkaisun massaulkoistamista parhaimmillaan. :-) Ensi viikolla aukeaa Omasana.fi:ssa osallistumistalous-oppaan blogini, siellä tarkemmin aiheesta. Ehkä tämä säie pitäisi ottaa jopa esimerkiksi oppaaseen. :-)
@LasseMakinen: hieman rajoitettu näkökulma. Leipä on ansaittava, mutta täysipäiväisesti palkattujen toimittajien määrä tuskin kasvaa, päinvastoin. Perinteisesti kansalaisjournalistit rahoittavat kirjoittelunsa / podinsa muilla keinoin. Itse esm kirjoittelen blogiini toisinaan käsittääkseni journalismia hipovia merkintöjä, jotka sitten käytän raakamateriaalina oppaissa, tietokirjoissa, luennoissa etc.
@viilee: Jaiku ei välttämättä edes taivu 'oikeaan' fasiloituun keskusteluun. Toisaalta itseäni innostaa Jaikussa nimenomaan se, mitä uutta Jaikulla voi tehdä (vrt. esm konferenssiviestit ja luentorapot).
Ideana tuntuu ketterältä, että näkemyksiä on "valmisteltu etukäteen" esimerkiksi Yritys 2.0-blogissa ja keskustelu on Jaikussa sen kätevyyden vuoksi. Tosiaan, ensi viikolla siirryn käytännön kokeiluun itsekin, mutta mainostan sitten erikseen opas-blogia ja #osallistumistalous-kanavaa. ;-) [ Ääh, taisin mainostaa jo ].
2 years, 3 months ago by ubiq
NopolaNews on tuttu tapaus jo parin vuoden takaa. Missä ovat sen seuraajat?
2 years, 3 months ago by dst
@virbana: Juuri koskaan ei ole keskustelun siirtäminen verkossa yhdestä paikasta toiseen toiminut. Puolet ei tule mukana ja kekustelun henki muuttuu.
@dst: Moista kansalaismediaa manataan esiin voimallisesti useissa keskusteluissa, mutta otolliset olot Elämän syntymiselle Maapa^H^H^H^H^HInternetissä ei jostain syystä vielä ole. Potentiaaliset tekijät eivät löydä toisiaan Tiedon valtateillä harhaillessaan?
2 years, 3 months ago by Suviko
ubiq: "Leipä on ansaittava, mutta täysipäiväisesti palkattujen toimittajien määrä tuskin kasvaa, päinvastoin."
En tullut vakuuttuneeksi siitä, että vain totesit tämän. Minä sen sijaan perustelin ammattitoimittajien tarpeen tietotulvan lisääntymisellä. Ihmiset eivät selviydy netin tietomäärästä ilman ammattilaisia, jotka osaavat poimia kultajyvät esiin.
Kovin moni ei jaksa lukea kirjoittajan mielestä "journalismia hipovia merkintöjä", joita kirjoittaja käyttää myöhemmin raakamateriaalina oppaissaan, tietokirjoissaan, luennoissaan jne.
Jos yrittää tunkea auton tankkiin raakaöljyä, syntyy aikamoinen sotku. Jos aikoo ajaa autolla, raakaöljy pitää ensin jalostaa bensiiniksi.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@viilee: Entäs, jos ja kun videotelkkari-interrrrrnetti3.0 tulee eikä tarvii osata lukea? :) Puoliksi olen vakavissani tämän kanssa. Lukutaidottomille on helpompaa tuoda videota ja äänimateriaalia kuin lehtiä ja kirjoja oppimateriaaleiksi.
2 years, 3 months ago by Suviko
David Weinberg totesi muistaakseni jotain tähän tyyliin: etusivua ei enää tarvita, haku korvaa sisällysluettelon. Netissä ei tarvitse huolehtia struktuurista ja systematiikasta. Lukija hakee mitä haluaa. Syntyy uudenlainen lukutaito, joka scrollaa pikana läpi tarkoituksettoman. Huonosti kirjoittaminen ei enää ole esteenä huomatuksi tulemiselle. YouTube ei ole perinteistä elokuvaa. Voihan Indie. MySpace keskustelu tapahtuu kuva- ja videoliisteröinnillä. Luku ja kirjoitustaitoa ei enää tarvita. Olemme kalevalainen kansa ja protestantteja. Uskomme sanan voimaan on vielä voimissaan. Minä pidän puhtaista sivuista, joissa on vain tekstiä. Silti sotken omat blogini kaikenlaisilla krääsäkokeilla. Koostumukseni on moniminä. Tämä potee myös lukemiseen. Joskus innostun nettihömpästä, koska siihen liittyvä outous panee miettimään, voisko noinkin kommunikoida!
2 years, 3 months ago by visualradio
Vanhoissa kunnon Spider Jerusalem-sarjiksissa oli yksi ihan mielenkiintoinen visio kansalaisjournalismista/journalisteista... Kannattaa tsekkaa. Koko sarjaa käsittelee periaatteessa infoähkyä.
2 years, 3 months ago by tolonen
Literacy sanaan kuuluu myös luetun ymmärtäminen (siis oikeasti ymmärtäminen, ei Hesariin luottaminen), joka myös Suomesta usein puuttuu... Lähimmäksi suomenkielessä päästään seuraavasti:
-lukutaito
Iske eteen mitä haluat.
2 years, 3 months ago by tolonen
@viilee: Mutta kaikki yhteiskunnat eivät ole "lukutaitoisten yhteiskuntia". Ne kehittyvät valtiot, joissa alle puolet kansasta on tällä hetkellä lukutaitoisia voisivat hukatun sukupolven sijasta päästä eräänlaiseen tietoyhteiskuntaan nopeammin käsiksi "videointernetin" kautta.
@tolonen: Transmetropolitan taitaa olla paremminkin ego-gonzoilu-journalismin tulevaisuuden visio, sellaisena kuin se 90-luvulla Warren Ellisin päässä unelmoitiin.
2 years, 3 months ago by Suviko
Mahtavaa muuten miten kehittyneet maat, huomattuaan että kulutusorgiat tuovat planeetan sell by-päivää vääjämättä lähemmäksi, lataavat toivonsa siihen että kehittyvä maailma voi "leapfrog" niiden tekemien virheiden yli johonkin tulevan sukupolven ratkaisuihin.
...mutta resurseja tähän ei tarjota.
Kehitysavusta menee varmaan vieläkin suurin osa asiantuntijoiden palkkoihin (eli takaisn antajalle...) ja kaiken maailman tariffit ja tukiaiset syövät aika akuutisti halvan tuotannon maiden mahdollisuuksia pärjätä esim maataloudessa. Mutta tuostahan ei saa keskustalaisessa ihmemaassa puhua:-)
2 years, 3 months ago by tolonen
Hei mitä jos tän threadin ihmiset pitäis bileet!
2 years, 3 months ago by pe3
Saatais varmaan joukkotappelu aikaiseks ;) Videon tekeminen muuten ei välttämättä vie aikaa, webcameja löytyy jokaa koneesta melkein nykyään. ei muutakon puhumaan Mäkkiin ja video youtubeen :D
2 years, 3 months ago by PolarFox
@suviko:_Entäs, jos ja kun videotelkkari-interrrrrnetti3.0 tulee eikä tarvii osata lukea? :) _
...Digitv tuli jo. Next up: flying cars.
(tähän varmaan tarvis sen ironia-merkin)
2 years, 3 months ago by samin
Niin mä vähän aattelinkin :-)
2 years, 3 months ago by pe3
@suviko: Että viestintä välittyisi helpommin visuaalisesti kuin tekstinä, siitä on tietenkin puhuttu iät ja ajat. Mutta ihminen on siinä määrin "kielikone" syntyjään, että kieli on ja pysyy tärkeimpänä viestintävälineenä. Ajattelenpa näitä kursseja, joita opetan ("TCP/IP technologies in the UMTS/GPRS backbone", 4 päivää, viimeksi) niin tuskin niitä asioita voi oikein oppia pelkästään kuvasta tai videosta. Ne täytyy myös selittää ja lukea. Ja lukea moneen kertaan. Ja ajatuksen kanssa. Ja vaikka aihe olisi politiikka tai ruuanlaitto, tekstistä oppii silti paremmin kuin pelkästä kuvasta. TV on viihdettä, viestintävälineenä se on kömpelö, hidas ja tehoton.
2 years, 3 months ago by gatestone
P.S. Kuka tekee ruokaa video-ohjetta seuraten? Ei kukaan! Kuka tekee ruokaa paperilta/koneelta ohjeita lukien? Aika moni!
2 years, 3 months ago by gatestone
@Kaikki: nyt alkaa olla jo hippasen työlästä kommentoida. :-) Ohessa ehkä hieman keppiä pidempää Poynter instituutista teeman tiimoilta. Laitan lisää ehtiessäni.
Tom Rosenstielin kolumnissa metkoin kommentti lienee: "is how to move from a business financed largely by printing ink on paper to one financed by delivering news electronically to computers, phones, PDAs and other devices still unknown" ;-)
2 years, 3 months ago by ubiq
P.S. Mulla on nyt tuliterä huippuhieno (ja edullinen) Procaster digiboxi isolla kovalevyllä ja ajansiirrolla ja 150 kanavaakin näkyy Welholla kuun loppuun asti. Mutta eipä tuo paljon tunnu miltään. Telkkarin katsominen ei vain nappaa, kun pitää valita annetusta valikoimasta sisältöä, eikä saa Googlettaa mitä haluaa... Toki laitoin sata ohjelmaa nauhoitukseen mutta ei niitä ole intoa ja aikaa katsoa, on muutakin tekemistä. Ennemmin luen yleensä tekstimuotoisia syötteitä pikkuruutuisella kännyllä (www.google.com/reader/m, N70, Soneran flat rate 30 euro/kk).
2 years, 3 months ago by gatestone
Olen sitäpaitsi huomannut komivaiheisen mukavuudenhalun polun: ahkera hakeutuu koneen ääreen ja surffaa, laiska hakeutuu kotiin, istuu sohvalla ja kaukosäätää, mutta kaikkein laiskin flaneeraa missä huvittaa ja räplää kännyä.
2 years, 3 months ago by gatestone
P.P.S. Google Reader Mobile ei toimi juuri millään mobiiliselaimilla. Tällä hetkellä suosittelen Opera Mini 4 beta 1:stä, muut Opera mobilet ei ainakaan mulla toimi, ei edes M4b2.
2 years, 3 months ago by gatestone
@MariF: Palaan nyt tuohon akuperäiseen mainintaasi yhteisöjen rakentajista - suhtaudun sanaan "rakentaja" mielenkiinnolla mutta varauksella. Oman ajatusmallini mukaan sanomalehdet eivät voi rakentaa tai omistaa yhteisöjä - yhteisöt rakentavat itse itsensä ja silloinkin kysymys on useiden eri verkostojen online toiminnan vahvistuminen uusilla sivustoilla. Useimmat lehdet tavoittelevat suuria ja avoimia yleiskeskusteluja (mikä johtaa häiriköintiin), miksei kukaan tarjoa mahdollisuutta (puoli)suljettujen verkostojen luomiseen lehden sivujen sisälle? Jaiku-tyyppinen tapa jakaa ja seurata haluamiensä ihmisten juttukommentteja ja -arvioita sekä lukulistoja. Tuttavapiirin sisällä pysyvä keskustelu sitoisi minua enemmän välineeseen kuin pseudonyymivetoisten aivopierujen lueskelu.
Esim. @tuija haaveili taannoin (en löydä linkkiä) mahdollisuutta nähdä mitä juttuja kaverit ovat jo lehdestä lukeneet ja kommentoineet. Juuri tällaisia toimintoja tarvitaan. Ei mitään "lähetä juttu kaverin sähköpostiin" -toimintoja, vaan "anna kaverin nähdä kirjanmerkkini ja kommenttini"
Millaista osaamista siis sanomalehdiltä vaaditaan? Yhteisöjen rakentajien sijaan tarvitaan yhteisöjä tukevien teknologioiden ja niiden kehittämisen osaamista. Ehkä joiltain osin tarvitaan myös toimittajia sparraamaan keskustelua, mutta kustannus tehokkaampaa on antaa ihmisten sparrata kavereitaan.
Sitten tuli vielä mieleen, että miksi ihmeessä esim. Hesari erottaa varsinaisen jutun ja siitä käytävän keskustelun erillisille sivuille?
2 years, 3 months ago by erkka
Tässä pari otsikkoa Poynter.orgista tältä vuodelta, ettei keskustelu mene aivan päähineeksi.
1/03/2007: Staffing in Philly newsrooms slashed 28.8% since fall of '05 4/10/2007: Tampa Tribune to lay off 70 employees, make other cuts 4/21/2007: Los Angeles Times to cut 5% of workforce, or about 150 jobs 4/23/2007: Chicago Tribune to trim staff by as many as 100, or 3% 5/18/2007: SF Chronicle tells union it plans to cut 100 newsroom jobs 6/01/2007: Report: San Jose Mercury News to cut 60 newsroom positions 7/09/2007: WSJ newsroom faces big cuts if Murdoch bid falls through
Eikä tuossa ole mm. New York Timesin leikkauksia.
Liekö sitten ollut lehtimedian ylirekrytointia aiempina vuosina vai olisiko nettimainoksilla & verkkojulkaisuilla jotain osuutta asiaan, jää valistuneen lukijan pääteltäväksi. ;-)
Toki Suomessa kuukausipalkkaisten toimittajien määrä voi olla kasvussakin. tulevaisuudessa. Itse en siihen usko. Kasvua tapahtuu ehkä pikemminkin työmäärässä. Sen sijaan free lancereiden määrä on vakaassa kasvussa.
Pyysin Sanomalehtien liitolta ja Journalistiliitolta mahdollisia tutkimuksia Suomen tilanteesta, mutta vielä ei ole maili kilahtanut.
Olisi mainiota, jos Suomen kansalaisjournalisti / (pro)bloggaajiakin mitattaisiin jotenkin, niin saataisiin lähivuosina vertailukohtia.
2 years, 3 months ago by ubiq
@ubiq: Suomessa ei kannata freelanssata sanomalehdille, mikä on surkia homma. Miulla on jossain tuoreen tutkimuksen alustavia tietoja, mutta pääosa tekee hommia aikakauslehdistölle. En siis usko, että sanomalehtien leikkauksia paikataan free-voimin, pikemminkin konserniyhteistyöllä ja vastaavilla viritelmillä. Aikakauspuolella taas näkyy sitä, että napsaistaan ydintoimitus ihan minimiin ja ostetaan ulkopuolelta.
2 years, 3 months ago by dst
@erkka: "Oman ajatusmallini mukaan sanomalehdet eivät voi rakentaa tai omistaa yhteisöjä - yhteisöt rakentavat itse itsensä ja silloinkin kysymys on useiden eri verkostojen online toiminnan vahvistuminen uusilla sivustoilla." – Sanoisin, että nyt olet vähän hakoteillä. Aika monen sanomalehden tilaajat ovat yhteisö vähintään siitä syystä, että he ovat suunnilleen samalta alueelta. (Se, että esim. maakunta on täysin epäluonnollinen yksikkö, ei nyt kuulu tähän.) Tai sitten kiinnostuksen kohteet yhdistävät heitä, kuten vaikka talouslehtien kohdalla.
Tämä luonnollinen yhteisöllisyys – jos perverssi termi sallitaan – on ehkä hieman haihtunut näkyvistä, koska niin monella alueella on vain yksi viestin. Mutta jos mietitään vähän taaksepäin, valinnat tulevat näkyville: oletko Hesarin vai Usarin tilaaja? Apu vai Seura? Karjalainen vai Karjalan Maa? Jne.
Sinälleen olet varmasti oikeassa, että sanomalehtien on hankala pieraista yhteisöjä tyhjästä, mutta eihän niiden tarvitse sitä tehdä. Pitäisi vain saada jotenkin se olemassaoleva yhteisö tuotua veppiin ja tuottamaan vähän sisältöä.
2 years, 3 months ago by dst
@gatestone: Hauskaa, kun mainitsit ruoka-ohjeet esimerkkinä. Jenkkituttava just antoi toivomani reseptin ja laittoi mukaan linkin videoon, jossa näytetään kuinka kana sidotaan oikein paistiksi. En osta keittokirjoja joissa ei ole kuvia ja toivoisin löytäväni lisää kiinnostavia kokkaussarjoja. Mutta mikään ei tietenkään voita yhdessä tekemistä oppimismuotona ja onnistuneen ruoan syömistä oikean lopputuloksen havainnollistajana. :)
@erkka: Mutta haluaako kaikki meistä antaa niitä tietoja? Tietoturva... Musta olisi hienoa nähdä toimittajien joskus ihan toimittajan roolissaan käyvän kommentoimassa jonkun blogissa, eikä vain pysyvän omissaan ja ehkä kirjoittavan niihin jotakin aiheesta. Pitäisi siis mennä sinne missä keskustelu on, eikä odottaa että se tulee sun perässä aina luoksesi.
@dst: Hyvä pointti ja muistutus. :)
2 years, 3 months ago by Suviko
Kuten ehkä olette huomanneet tällä kommenttiketjulla on vielä hyvät mahkut päihittää @samikki n ennätysyritys. Nyt vain tarvitaan kunnon provosointia ja provosoitumista - ehkä hitunen myös talkoo- ja kilpailuhenkeä. :-)
2 years, 3 months ago by teemul
Yhteisön käsitteestä kiinnostuneille suosittelen kotimaista 'klassikkoa': Heikki Lehtonen (1990). Yhteisö. Vastapaino.
2 years, 3 months ago by teemul
Closure tän ketjun ensimmäiseen kommenttiin. Tet-paikka löytyi maikkarin internet-palvelusta. En ole yllättynyt. Siellä ne duunit ovat.
2 years, 3 months ago by Kitti
@erkka: samaa mieltä siitä, että sanomalehdillä, ainakin suomalaisilla, on opittavaa yhteisöllisten nettitekniikoiden toteutuksista vaikkapa jaikusta tai facebookista. Enpä malta olla mainitsematta, että Taloussanomien Omaa sanaa on viety siihen suuntaan.
2 years, 3 months ago by MariF
Vaikea scrollata ketjua kännykällä, mutta joku muisti, että journalistit ovat taittaneet vasta 15 v. Totta, mutta suuntaus on ollut se, että taittaminen ei vaadi erillistä osaamista. Ja jatkossa ei enää niin ihmistyövoimaakaan. Mutta jos 50-luvun ...jatkuu
2 years, 3 months ago by MariF
Hieno sanomalehtien kuvituskuvaperinne palaisi takaisin, se ei olisi huono juttu. Tunnustan, olen Ville Tietäväisen ja Lassa Rantasen fani.
2 years, 3 months ago by MariF
@kitti: onneksi olkoon tet-paikan löytymisestä!
2 years, 3 months ago by MariF
@mokka: olennaisia kysymyksiä nostit median murroksesta. Yritän niitäkin pureskella. Itse toivon, että sellaiselle rauhalliselle laatujournalismille New Yorkerin tai Kuukausiliitteen tapaan löytyisi paikka verkosta. )Ja liiketaloudellisesti kannattava.
2 years, 3 months ago by MariF
Joo... Ei taittaminen sinänsä vaadi erillistä osaamista, mutta laadukas taittaminen kyllä vaatii. Tosin tässä liikutaan siinä rajalla, mitä peruslukija huomaa ja vaatii lähes kertakäyttötuottelta ja mihin siis kannattaa panostaa. Itse alan ihmisenä kärsin kovasti nykyisestä suuntauksesta, mutta tunnustan etten olisi valmis maksamaan enempää paikallisen aamulla laatikkoon kolahtavan lehden ulkonäöstä, sen funktio on muu. Muun luettavansa (myös sanomalehdet) voi sitten valita tiukemmin kriteerein - multa kyllä jääkin moni lehti lukematta juuri siksi että ovat niin kamalan näköisiä.
2 years, 3 months ago by map
Kiinnostavan verkkolehden ansaintalogiikka tulee sisällön kautta uskoisin. Maksu-tv on hitaasti mutta varmasti tunkeutunut koteihin. Känny-tv ja on-demand tekee tuloaan. On mahdollista, että menestyvän verkkomedian sisältö on printtiä tiiviimpää, koska lukeminen muuttuu pikaruokamaiseksi. YouTube opettaa katsomaan muutaman minuutin mikroleffoja. Jaikussa nämä lyhyet puheenvuorot ovat kiinnostavia. Onko tulevaisuuden media oikeastaan vuorovaikutteinen, jossa lukija on mukana sisällön tekemisessä tai seuraamme asiantuntijoiden välistä talk showta. Nykyinen lehti tähtää valmiiseen lopulliseen muotoon, jossa pilkut ja pisteet ovat kohdallaan, mutta uusi lehti on vellova keskustelu, kuin puutarhajuhlassa tai klubissa. Suurin anti seminaareista ei välttämättä ole powerpoint presentaatiot vaan tappa vanha tuttu, joka kertoo tärkeän tiedon. Tulevaisuuden lehti on kohtaamispaikka.
2 years, 3 months ago by visualradio
Uskotteko, että hajautettu avoimesti netin välityksellä toimiva ryhmä, voi kirjoittaa hyviä artikkeleita ja kilpailla ammattitaitoisen toimittajan tai bloggaajan kanssa? Minkälaiseen aiheeseen tai juttutyyppiin avoin tekijäryhmä sopisi? Miten edettäisiin, jos tästä threadista koitettaisiin yhdessä työstää artikkeli tai useampi? Mihin ongelmiin törmättäisiin?
2 years, 3 months ago by pe3
@pe3, En tiedä onko tulevaisuudessa vastakkainasettelua journalisti ja bloggaajat. Verkkolehdessä molemmat ovat samassa veneessä ja tarvitsevat toisiaan. Journalistit jatkavat ammattinsa perinnettä ja bloggajat tuovat uusia näkökulmia (onhan prinitissäkin keskustelupalstoja).
Kirjoitin tästä teemasta tarkemman arvion / analyysin http://www.omasana.fi/digitalvillages/11738
Tekemällä nuo asiat selviävät. Viittaan #Yritys20 hankkeeseen, jolla on oma kanava Jaikussa. Yritys20 tutkii Enterprise / Corporation 2.0 näkökulmasta verkottuneen yhteistyön mahdollisuuksia ja ongelmia. Teemana myös virtuaaliset organisaatiot.
2 years, 3 months ago by visualradio
Olen käsittänyt, että Yritys2.0:ssa eri kirjoittajat kirjoittavat kukin yhden luvun kirjaan. Ja tietysti kommentoivat toistensa kirjoituksia. Voidaanko yhteisessä tekijyydessä mennä pidemmälle?
2 years, 3 months ago by pe3
@pe3: Vaikka yksintekijyys onkin jossain määrin korotettu myyttiseen asemaan (romaanin kirjoittaa aina yksinäinen nero), on miusta ainakin melko hankala kuvitella isoa porukkaa kirjoittamassa jotain yhtenäistä tekstiä.
Mitä nyt itse olen kokeillut, niin aika usein ryhmäkirjoittaminen toimii tehokkaasti silleensä, että yhdessä ideoidaan ja sitten max. kaksi ihmistä kirjoittaa yhtä juttua. Mitä enemmän tekijöitä, sitä enemmän siinä alkaa palaa energiaa hukkaan, kun ei päästä yksimielisyyteen jne. Lisäksi jos tuo tehdään netin kautta, tulee vastaan kaikki ylimääräiset, tekniset ongelma, eli miten synkronoidaan tekstit ja muuta vastaavaa. Wikit sopii tietynlaiseen kirjoittamiseen, joku Moon Edit taas nopeampitempoiseen ja tarkempaan työhön (ks. http://dst.jaiku.com/presence/10963691)
2 years, 3 months ago by dst
@dst ja @pe3: esimerkit yhdessä kirjoitetuista, sävelletyistä tai ohjatuista mestariteoksista ovat vähissä. Saattaa todellakin olla niin, että kokonaisuuden hallinta vaatii yksilötyötä. Muistan lukeneeni jostakin (voi toki olla urbaanilegenda / poliittistapropagandaa), että NL:ssä kokeilivat 'demokraattista' sinfoniaorkesteria jossa ei ollu ollenkaan kapelimestaria vaan soittajat rakensivat teoksia vapaassa vuorovaikutuksessa. Kokeilussa kai syntyi sellaista kakofoniaa joka ei kiinnostanut yleisöä eikä oikein tekijöitäkään. Aikamoisia räpellyksiä ovat myös monet wikibooksissa kirjoitetut kirjat. Ainakin minulle tutuimpien alojen, ihmis-,yht.k.-, hum.tieteiden, wikibooks-kirjat eivät oikein 'ime' - joistakin niistä olen löytänyt myös niin paljon soopaa, että fiksaaminen vaatisi koko tekstin uudelleen kirjoittamista. Tämä ei tietenkään sit enää ole ihan niinku 'wiki-way'.
2 years, 3 months ago by teemul
Osallistun nimimerkki visualradion mainitsemaan Yritys 2.0 -kirjahankkeeseen. Se on hyvin mielenkiintoinen oppimiskokemus. Hanke on niin alussa, että kukaan ei vielä tiedä, mitä siitä tulee. Mukana on aivan erilaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samasta aiheesta. Kirjoitustyylitkin ovat erilaisia.
Toinen Yritys 2.0 -hankkeessa kiinnostava asia on vapaaehtoisuus ja ilmaisuus. Kenellekään ei makseta mitään. Ilmaisuuden vaikutuksia kukaan ei vielä tiedä. Ihmiset ovat luultavasti mukana erilaisin motiivein. Jaksavatko kaikki loppuun asti? Löytyykö intoa kirjoittaa täysipainoista tekstiä ilmaiseksi?
Koska kirja on julkinen ja kaikille ilmainen, suosittelen tämän keskustelun osanottajia ja lukijoita tutustumaan ja seuraamaan hanketta osoitteessa http://yritys20.com/. Kirjaan on lähiviikkoina tulossa useita hyvin mielenkiintoisia lukuja, joita olen tänäkin aamuna lukenut ja kommentoinut. Kirja ei ole vain yksisuuntainen julkisena tuotoksenakaan, vaan sen lukuja voi kommentoida ja niistä voidaan käydä syvällisiä keskusteluja julkisesti.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@teemul: OOT, mutta esimerkki: Good Omens. Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin yhteistyön tulos on edelleen yksi suosikkikirjoistani enkä ole aivan ainoa, joka pitää sitä parempana teoksena mihin kumpikaan on usein yksin päässyt.
Wikipedian tekijäporukassa on useampi käsitys siitä mikä on "wiki way". Yksi yleisimpiä väärikäsityksiä syntyy juuri siitä, että kaikkien wikipedistien oletetaan olevan ns. eventualismin kannattajia. (Lisää wikipediahiekkalaatikkopolitiikkaa artikkelissa Conflicting Wikipedia philosophies.)
2 years, 3 months ago by Suviko
Tästä keskustelusta nousee useampikin ajatus mieleen. Omasta mielestä yksi näiden verkossa tehtävien projektien hieno puoli on niiden tapa dokumentoida koko prosessi. Siinä jokainen kommentti jää elämään ja siihen voidaan palata. Perinteisesti nämä ovat olleet vain hetken eläviä sanoja jotka on unohdettu hetkessä eikä niitä ole voinut jakaa muiden kanssa. Vain prosessin lopputuotokset ovat jääneet elämään. Osaksi tästäkin syystä on hyvin hankalaa sanoa mikä puheenvuoro on täytesanoja ja mikä asiaa. Tässäkin meidän ajatukset lipsahtavat helposti perinteisiin hierarkisiin malleihin, joissa uskomme asiantuntijuuden olevan jossakin tietyssä suunnassa.
@samin mainitsi tarpeen aggrekoinnille. Eikös perinteisessä kirjatuotannossakin ole taustahahmona kustannustoimittaja, jolla on välillä arvaamattoman suuri rooli kirjatuotannossa? Tällainen toiminta ei ole tainnut vielä oikein löytää muotoon 2.0-ympäristössä. On oikeastaan aika jännittävää nähdä miten me saamme tämän toimimaan verkossa. Onko lopulta olemassa yksi kustannustoimittaja vai onko se jokin muu orgaani osana kirjoitusprosessia. Onko tätä mietitty yritys2.0:n yhteydessä?
@lassimakinen mainitsi tietotulvan ongelmana. Kuten edellä jo vähän viittasinkin, en usko että ratkaisu piilee siinä että osa on hiljaa. Taidamme olla odottamassa tässäkin suhteessa semanttisen webin nousua. :-)
2 years, 3 months ago by villevenalainen
Nimimerkille villevenalainen haluan heti huomauttaa, että en suinkaan ole vaatinut, että osan ihmisistä tulisi olla hiljaa. Jokaisen ihmisen pitää itse saada valita, ottaako hän osaa keskusteluihin ja muuhun sisällön tuottamiseen vai haluaako vain ammentaa tietoa itselleen, kuten suuri osa ihmisistä tekee.
Tämä ammentaminen on mahdotonta, jos tietoa on liikaa. Tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat seuloa tietomassasta olennaisimmat jonkin kohderyhmän kannalta ja tarjota nämä tiedonjyvät helposti omaksuttavassa muodossa. Tämä ammatti muistuttaa läheisesti toimittajan ja informaatikon ammatteja. Tästä työstä pitää saada korvaus, joten palvelujen tulee olla maksullisia. Maksullisuus sinänsäkin synnyttää itsekarsintaa.
Tahallista pupputietoa vähentää huomattavasti se, että ihmiset seisovat sanojensa takana. Tämän vuoksi nimimerkkikeskustelut ovat ongelmallisia. Tämä nyt meneillä oleva keskusteluketju on harvinaisen fiksu. Minulla on kokemusta verkkokeskusteluista jo 1980-luvulta lähtien, enkä ole kovin viehättynyt kaikenlaisten hörsökeskustelujen lukemisesta ja etenkään niihin osallistumisesta.
2 years, 3 months ago by LassiMakinen
@lassemakinen, yksi tällaisen keskustelun heikkous on mahdollisuus niin monille tulkinnoille toisten teksteistä. Tarkoitukseni ei ollut olla syyttävä. Ajan vain takaa sitä että uskon ratkaisun löytyvän nimenomaan tiedonjäsennyksestä eikä sen määrän rajoittamisesta. :-)
Mitä nimerkkiin tulee, niin syytän siitä vanhempia. Nimeni on todellakin Ville Venäläinen. Nimi on kuin suoraan Aku Ankasta tai mustapekkakorteista, mutta sillä on pärjättävä :-D
2 years, 3 months ago by villevenalainen
@pe3, Kirjoitit, "Olen käsittänyt, että Yritys2.0:ssa eri kirjoittajat kirjoittavat kukin yhden luvun kirjaan. Ja tietysti kommentoivat toistensa kirjoituksia. Voidaanko yhteisessä tekijyydessä mennä pidemmälle?"
Prosessia voinee verrata jääkiekkojoukkueen tai formulatiimin yhteistyöhön. Kirjoittaminen on ollut yksilölaji, mutta yhdessä tekeminen monipuolistaa kokonaisuutta.
Tekstien hajoaminen ja punaisen langan katoamista ehkä pelätään, mutta vuorovaikutus on parhaimmillaan luonteeltaan kaoottista. Uudenlainen tapa tuottaa teoksia haastaa ehkä lukijan. Lukukokemus muuttuu toisenlaiseksi.
Elokuvat ja saippuasarjat ovat ryhmäprosessien tulosta. Kuulin aikoinaan, että suomalainen syöpäpotilaiden hoidon menestyksestä saa kiittää moniammatillisten tiimien toimintaa.
Linux on verkottuneen yhteistyön tulos. Sitä hiotaan jatkuvasti.
2 years, 3 months ago by visualradio
@visualradio elokuva on ryhmätyö, jota johtaa yksi-kaksi tyyppiä. Samoin saippuaoopperassa ensin ideoidaan ryhmällä karkeat suuntaviivat, jotka sitten yksilöt paukuttaa yksityiskohtaisiksi käsiksiksi ja siitä sitten valmiiksi televisioksi.
Enkä ihan äkkiseltään usko, että haluan tulla lukijana haastetuksi sillä tavalla, että luen sisäisesti skitsofrenista tekstiä. On tarpeeksi vaikeuksia jo näiden yhden auteurin teosten kanssa.
2 years, 3 months ago by dst
@dst: "Aika monen sanomalehden tilaajat ovat yhteisö vähintään siitä syystä, että he ovat suunnilleen samalta alueelta. ... Tai sitten kiinnostuksen kohteet yhdistävät heitä, kuten vaikka talouslehtien kohdalla."
Joo, mutta se yhteisö ei ole sanomalehdestä lähtöisin - se on nyt se pointti. Sanomalehti ei luo yhteisöä, mutta se voi mukautua yhteisön tarpeisiin. Toki lehden toiminnalla voidaan jopa vahvistaa yhteisöä, mutta yhteisön olemassa olo on tuskin riippuvainen lehdestä. Asia johon yhteisön jäsenet identifioituvat ei siis ole sanomalehti, vaan vaikkapa se alue - sanomalehti voi tietenkin omalla tavallaan edustaa aluetta, mutta se alue on se pointti. Se että ihmiset lukevat samaa sanomalehteä ei vielä luo sidosta heidän välilleen - epämääräinenkin alueellinen side voi puolestaan johtaa tähän. Toki yleisöjä voidaan jakaa leireihin (Kauppalehden ja Taloussanomien lukijat), mutta se ei kuvasta minkään tason keskinäistä sitoutumista. Toki sanomalehtien kannattaa perustaa kaikelle yleisölle avoimia kommentti- ja keskustelupalstojakin, mutta kokoonpanon nimittäminen lehden omaksi lukijayhteisöksi on hieman pullistelevaa retoriikkaa. Vaikka minä kommentoisin ahkerasti eri lehtien sivuilla, niin en minä laskisi itseäni mikään lehden lukijayhteisöön.
@suviko: Tarkoitatko tiedoilla dataa omasta lukukäyttäytymisestä? Ne onkin ehkä fiksuinta pitää suljettuun Jaiku-tyyliin vain hyväksyttyjen kontaktien tiedossa. Ja kaikkien kauraa tuollaiset viritelmät eivät koskaan tule olemaan - vaikka median kuluttaminen muuttuisi aktiiviseksi myös massakäyttäjien keskuudessa, niin käyttöosuudet jäävät varmaan silti marginaalisiksi per tiedotusväline.
Ja olisi kieltämättä kivaa nähdä toimittajia myös omien blogiensa ulkopuolella, mutta huomioiden suomalaisten blogien pienet yleisöt ja vielä pienemmän kommenttien seuraajamäärät, niin uskaltaisin epäillä touhusta saatavan (taloudellisen) hyödyn merkittävyyttä.
@MariF: Minä en ole vielä oikein päässyt jyvälle tuosta TalSan palvelusta, joten en oikein osaa sanoa siitä vielä mitään järkevää. Vaikka siellä on paljon tuttuja, niin en jaksa seurata heidän omasanailuaan siellä. Ehkä sivuilla voimakkaasti päälle puskeva TalSa-kehys tekee heistä jotenkin etäisiä verrattuna heidän omiin blogeihinsa. Minulle ei siis ole vielä ihan selvinnyt, että mitä etua bloggaajille on TalSan rajoitetussa alustassa? Tuoko sivusto bloggaajan imagoon jotain bisnes-uskottavuutta? Taloussanomien yhteydessä oleminen voi tietenkin olla etu jos haluaa tavoitella lehden lukijoiden huomiota.
2 years, 3 months ago by erkka
@erkka, se on sekä että: lienee niin, että jokaisen paikallislehteä isomman magasiinin kohdalla lukijakuntaa ei enää varsinaisesti yhdistä mikään konkreettinen tekijä. Ei se silti tarkoita, etteikö tällainen isompi kuviteltu yhteisö olisi ihan yhtä validi.
Tietysti jos määritellään yhteisö niin, että sen pitää muiluttaa vastapuolen kannattajat itärajalle, niin harvalla lehdellä on yhteisö. (Aikakauspuolella saattanee onnistuakin.)
Heitetään peliin vielä Tiedotustutkimuksessa aikanaan lanseerattu käsite eli julkiso. Voisiko muodostaa jatkumon, jolle yleisö, yhteisö ja julkiso asettuvat vaikkapa nyt osallistumisaktiivisuuden tai muun sen kaltaisen tekijän mukaan?
2 years, 3 months ago by dst
Ja nyt itse vielä sotkin julkison tähän soppaan, tajuan, että en ole varmaan itse käyttänyt termejä johdonmukaisesti.
Syytän olosuhteita eli Jaikua. Mikrobloggauksen vika, niin!
2 years, 3 months ago by dst
@dst: Pitääpä kaivelle ko. numero ja pureskella julkiso-termin sisältöä. Jotain sen tyyppistä voisi olla hakusessa, sillä yhteisö-käsitteen venyttämisestä aiheutuu helposti ongelmia.
Ja kuten tuumailit, niin aikakauslehtien puolella voidaan ehkä päästä lähemmäs sellaista tilaa, jossa voidaan löytää jonkinasteista lehden kautta muodostunutta yhteisöllisyyttä. Siinä pitää vain olla varuillaan, ettei lehden lukijoista muodostu liian sulkeutunutta sisäpiiriä, joka torjuu n00b-lukijat. Esim. jonkun erikoisalaa käsittelevän harrastuslehden foorumilla uusi tulija saa helposti kettuiluryöpyn, että "tää juttu käsiteltiin jo numerossa kuokka/peruna".
2 years, 3 months ago by erkka
@erkka, ideariihi - kanavalla kyselin unelmien mashupeista http://jaiku.com/channel/ideariihi/presence/10216825
re: julkiso, täällä radio 1:n foorumilla vaihdettiin ajatuksia sanasta aikanaan http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu/viewtopic.php?t=1081
2 years, 3 months ago by Tuija
Offtopic: oisko Dewey ensimmäisenä määritellyt julkison, kirjassaan public and its problems. Kaikkien yhteisöistä ja demokratiasta kiinostuneiden käsikirja...
2 years, 3 months ago by mokka
Joo, siis tarkoitin että julkiso tuotiin Suomeen Tiedotustutkimuksessa, en että se olisi tamperelaisten oma gegzintö.
2 years, 3 months ago by dst
Tampere.
2 years, 3 months ago by teemul
@afreelunch Sulla oli vahingossa jääny piste mukaan urliin. Linkki olis siis http://radar.oreilly.com/archives/2007/09/willanyonepay.html
2 years, 3 months ago by pe3
Nyt on sitten essee verkossa osoitteessa http://www.omasana.fi/page.php?page_id=267
2 years, 2 months ago by MariF
Ei ku täällä: http://www.omasana.fi/taloudenhoitaja/19248
2 years, 2 months ago by kuivalainen
@MariF, mielenkiintoista kalaa ja tulkintaa, mutta Omasana.fi ei oikein taivu ruutulukemiseen. Pitää portata teksti jonnekin muualle ja lukea sieltä.
2 years, 2 months ago by ubiq